|
1. |
Kautta verhoonsa vetäytyvän yön, |
|
2. |
kautta kirkastuvan päivän, |
|
3. |
kautta ihmisen luomisen mieheksi ja naiseksi: |
|
4. |
totisesti ovat pyrkimyksemme erisuuntaisia. |
|
5. |
Joka on antelias ja karttaa pahaa |
|
6. |
sekä rakastaa hyvää, |
|
7. |
häntä autamme vähitellen saavuttamaan onnellisen päämäärän, |
|
8. |
mutta toisin on sen, joka on kitsas, itseänsä täynnä, |
|
9. |
eikä hyveestä välitä, |
|
10. |
hänen annamme vähitellen joutua pahan valtaan, |
|
11. |
eikä hänen rikkautensa hyödytä häntä vähääkään, kun hänet tuhotaan. |
|
12. |
Totisesti on Meistä lähtöisin ohjaus oikealle tielle, |
|
13. |
Meidän on varmasti sekä tulevaisuus että menneisyys, |
|
14. |
sentähden olen varoittanut teitä leimuavasta tulesta, |
|
15. |
johon joutuvat vain pahat, |
|
16. |
jotka vääristelevät totuutta ja kääntävät sille selkänsä. |
|
17. |
Mutta Jumalaa pelkäävä pelastuu siitä, |
|
18. |
hän, joka antaa pois rikkautensa puhdistuakseen, |
|
19. |
eikä tee hyvää palkkion toivossa, |
|
20. |
vaan etsiäkseen Herransa, korkeimman, mielisuosiota. |
|
21. |
Totisesti, hän on aikanaan saava palkintonsa. |