|
1. |
Kun taivas ratkeaa |
|
2. |
kuullessaan Herransa äänen ja totellen sitä, |
|
3. |
kun maan ääret tasoittuvat |
|
4. |
ja se suistaa ulos sisuksensa ja tyhjentyy, |
|
5. |
kuullessaan Herransa äänen ja totellen sitä, |
|
6. |
silloin, oi ihminen, on sinun ponnisteltavaHerraasi kohti, ja se on kova ponnistelu, kunnes kohtaat Hänet. |
|
7. |
Kenelle kirja annetaan oikeaan käteen, |
|
8. |
hänen tilintekonsa on oleva helppo, |
|
9. |
ja hän palaa omiensa luo iloiten; |
|
10. |
mutta toisin on sen, jolle kirja annetaantakaapäin, |
|
11. |
hän pyytää itselleen kuolemaa, |
|
12. |
mutta hän on astuva helvetin tuleen. |
|
13. |
Hän eli kyllä iloisena omiensa keskuudessa, |
|
14. |
hän totisesti uskoi, ettei koskaan enääpalaisi (haudasta). |
|
15. |
Mutta hän olikin alati Herransa näköpiirissä. |
|
16. |
Vannon iltaruskon nimessä, |
|
17. |
yön nimessä ja sen, mitä yössä liikkuu, |
|
18. |
ja kuun nimessä, kun se täydeksi kasvaa: |
|
19. |
»Teidän on totisesti siirryttävä olotilastatoiseen.» |
|
20. |
Mutta miksi he eivät usko? |
|
21. |
Eivätkä kumarra, kun Koraania luetaan heille. |
|
22. |
Niin, epäuskoiset pitävät totuutta valheena, |
|
23. |
mutta Jumala tuntee parhaiten heidänsydäntensä kätköt. |
|
24. |
Julista siis heille sanomaa tuskallisestakurituksesta! |
|
25. |
Mutta ei niille, jotka uskovat ja tekeväthyviä töitä; heitä odottaa ehtymätön palkka. |
