|
1. |
Kun taivas rikki repeytyy, |
|
2. |
kun tähdet hajalle pirstoutuvat, |
|
3. |
kun virrat tulvivat vuolaina, |
|
4. |
ja haudat avautuvat, |
|
5. |
saa jokainen sielu tietää, mitä on tehnyt jamitä laiminlyönyt. |
|
6. |
Oi, ihminen, mikä on vietellyt sinut jaloaHerraasi vastaan, |
|
7. |
joka on luonut sinut, tehnyt sinuttäydelliseksi ja sopusuhtaiseksi? |
|
8. |
Haluamaansa muotoon Hän on sinut valanut. |
|
9. |
Voi, te sanotte tuomiota valheeksi, |
|
10. |
mutta totisesti on yläpuolellanne vartijoita, |
|
11. |
jaloja kirjoihin merkitsijöitä, |
|
12. |
jotka tuntevat tekonne. |
|
13. |
Totisesti saavat hurskaat osakseen taivaanautuuden, |
|
14. |
ja totisesti joutuvat jumalattomat helvetintuleen, |
|
15. |
he joutuvat sinne tuomion päivänä |
|
16. |
eivätkä he voi sitä mitenkään välttää. |
|
17. |
Käsitätkö, mikä Tuomion päivä on? |
|
18. |
Vieläkin: käsitätkö, mikä Tuomion päivä on? |
|
19. |
Se on päivä, jona yksikään sielu ei mahdamitään toisen hyväksi. Herran on kaikki valta sinä päivänä. |
