|
1. |
Mitä he kyselevät toinen toiseltaan? |
|
2. |
Suurta sanomaako, |
|
3. |
josta he ovat eri mieltä? |
|
4. |
Ei, pian he saavat sen tietää. |
|
5. |
Vieläkin: ei! He tulevat sen pian kokemaan. |
|
6. |
Emmekö ole luonut maan lakeudeksi |
|
7. |
ja vuoret tukipilareiksi? |
|
8. |
Me olemme luonut teidät parittain |
|
9. |
ja säätänyt unen teille virkistykseksi, |
|
10. |
yön Me loimme teille verhoksi |
|
11. |
ja päivän Me annoimme elatuksen hankkimiseen. |
|
12. |
Yläpuolellenne olemme asettanut seitsemänvahvaa henkivaltaa |
|
13. |
ja laittanut valoa säteilevän lampun; |
|
14. |
raskaista pilvistä Me lähetämme vuolaitavirtoja |
|
15. |
kasvattaaksemme viljan ja kasvit |
|
16. |
sekä tiheinä vihannoivat puutarhat. |
|
17. |
Totisesti tuomion päivä on määrätty, |
|
18. |
päivä, jona puhalletaan pasuunaan ja tenousette joukoittain, |
|
19. |
päivä, jolloin taivas aukeaa ja siihenilmenee joukko portteja, |
|
20. |
jolloin vuoret siirtyvät paikoiltaan jamuuttuvat kuin varjoiksi. |
|
21. |
Totisesti, helvetti silloin omaansa odottaa, |
|
22. |
se on määränpää syntisiä varten, |
|
23. |
he viruvat siellä vuosikausia, |
|
24. |
saamatta nauttia viileätä juomaa; |
|
25. |
heidän juomansa on kiehuvaa tai jääkylmää, |
|
26. |
se on palkka, joka vastaa heidän syntejänsä. |
|
27. |
He eivät totisesti uskoneet joutuvansateoistaan tilille, |
|
28. |
vaan sanoivat julistustamme valheeksi,totuutta vääristellen. |
|
29. |
Mutta meillä on kaikki merkittynä muistiin. |
|
30. |
»Maistakaa siis! Me emme lisää teille muutakuin kuritusta.» |
|
31. |
Totisesti odottaa voitto niitä, jotkapelkäävät Jumalaa, |
|
32. |
heidän ovat hedelmä- ja viinitarhat, |
|
33. |
nuoruutta uhkuvat neidot, heidän ikäisensä, |
|
34. |
ja puhdasta viiniä täydet pikarit. |
|
35. |
Ei heille siellä turhuutta puhuta eikävalheita jutella. |
|
36. |
Se on Herrasi antama palkka, ansioidenmukainen lahja, |
|
37. |
Herran, jonka ovat taivaat ja maa ja kaikkiniiden välisessä avaruudessa, laupiaan Armahtajan, jota he eivätrohkene puhutella. |
|
38. |
Sinä päivänä, jolloin henki ja enkelitseisovat riveissä, eivät muut saa puhua kuin se, jonka Laupiassallii ja joka lausuu totuuden. |
|
39. |
Tuo päivä on totuuden päivä, ja se, jokaparhaimman valitsee, turvautuu Herraan. |
|
40. |
Totisesti olemme varoittanut teitälähestyvästä kurituksesta, päivästä, jolloin ihminen saa nähdä, mikäon hänen kättensä työ, ja epäuskoinen huudahtaa: »Ah, jospa olisinmaan tomua!» |
