|
1. |
Sinä, joka olet viittaan kiedottu, |
|
2. |
nouse ja varoita, |
|
3. |
ylistä Herraasi, |
|
4. |
puhdista vaatteesi, |
|
5. |
karta epäpuhdasta, |
|
6. |
älä jaa antimia saadaksesi ne runsaampinatakaisin, |
|
7. |
vaan pysy lujana Jumalan asiassa. |
|
8. |
Sillä kun pasuunaan puhalletaan, |
|
9. |
on se päivä oleva ankara päivä, |
|
10. |
epäuskoisille kaikkea muuta kuin otollinen. |
|
11. |
Jätä Minun huostaani hänet, jonka olenluonut, |
|
12. |
jolle olen antanut runsaasti rikkauksia |
|
13. |
ja poikia silmien iloksi, |
|
14. |
jonka asioita olen parhain päin sovitellut |
|
15. |
ja joka vain haluaa yhä enemmän. |
|
16. |
Mutta totisesti ei! Sillä hän uhmaatunnusmerkkejämme; |
|
17. |
Minä panen hänen kestettäväkseen raskaankurituksen. |
|
18. |
Kylläpä hän mietti ja mietti; |
|
19. |
voi, miten hän harkitsikaan! |
|
20. |
Ja kuinka hän punnitsi mielessään! |
|
21. |
Sitten hän katsahti ympärilleen, |
|
22. |
sitten rypisti otsaansa ja näytti tuimalta, |
|
23. |
sitten hän kääntyi pois ja paisui ylpeydestä |
|
24. |
ja sanoi: »Tämä on pelkkää opittua noituutta, |
|
25. |
pelkkiä sanoja kuolevaisen suusta.» |
|
26. |
Minä syöksen hänet helvetin liekkeihin. |
|
27. |
Mutta kuinka saisin sinut käsittämään, mikätuo palo on? |
|
28. |
Se ei jätä jäljelle mitään eikä säästäketään; |
|
29. |
se kärventää kuolevaisen kokonaan, |
|
30. |
ja sen yläpuolella on yhdeksäntoista. |
|
31. |
Tulen vartijoiksi asetimme vain enkeleitä, jaheidän lukunsa asetimme vain koetukseksi niille, jotka eivät usko,jotta ne, joille on annettu Pyhä kirja, olisivat varmoja, ja ne,jotka uskovat, kasvaisivat uskossa; jotta Pyhän kirjan saaneet sekäuskovaiset eivät epäilisi, ja taasen ne, joiden sydämissä on sairausja epäusko, sanoisivat: »Mitä tarkoittaa Jumala tällä vertauksella?»Näin johtaa Jumala harhaan kenet haluaa ja ohjaa ketä mielii, eikäHerrasi sotajoukkoja tunne kukaan muu kuin Hän itse, tämä on vainmuistutus kuolevaisille. |
|
32. |
Ei milloinkaan! |
|
33. |
Vakuutan kuun ja valkenevan yön nimessä |
|
34. |
sekä aamun nimessä, kun sen valkeus sarastaa: |
|
35. |
tämä on totisesti ankarampia asioista, |
|
36. |
varoitus ihmiselle, |
|
37. |
jokaiselle teistä, joka tahtoo päästäeteenpäin tai jäädä jälkeen: |
|
38. |
jokainen sielu on vastuussa teoistaan, |
|
39. |
paitsi ne, jotka ovat (Jumalan) oikeallapuolella. |
|
40. |
Ollessaan paratiisissa nämä kyselevättoisiltaan |
|
41. |
syntisten kohtaloa: |
|
42. |
»Mikä on saattanut teidät tulen ruoaksi?» |
|
43. |
Ja nämä vastaavat: »Me emme kuuluneet niihin,jotka rukoilivat, |
|
44. |
emmekä niihin, jotka ruokkivat köyhiä, |
|
45. |
vaan haastoimme joutavia niiden kanssa, jotkaturhia puhuivat; |
|
46. |
me pidimme puhetta tuomiopäivästä valheena, |
|
47. |
kunnes kuolema yllätti meidät.» |
|
48. |
Niinpä ei heitä enää hyödytä puolustajainapu. |
|
49. |
Mutta miksi he kääntyvät pois muistuttajasta |
|
50. |
kuin säikkyneet aasit, |
|
51. |
jotka pakenevat kuullessaan leijonankarjunnan? |
|
52. |
Jokainen heistä odottaa erikoiskutsua. |
|
53. |
Mutta eiväthän he pelkää tulevaa elämää. |
|
54. |
Ei! Tämä on totisesti varoitus, |
|
55. |
ja kukin halukas voi painaa sen mieleensä. |
|
56. |
Mutta he eivät tahdo pitää sitä mielessään,ellei se ole Jumalan tahto. Hän ansaitsee kunnioituksen, ja Hänen onanteeksiantamus. |
