1. |
Varma tuho! |
2. |
Mikä on varma tuho? |
3. |
Ja miten saisi sinut käsittämään, mikä varmatuho on? |
4. |
Tamuud ja Aad väittivät, ettei tuomiopäiväätule. |
5. |
Tamuudin kansan tuhosi ärjyvä ukonilma, |
6. |
Aadin tuhosi raivoisa tuuli, joka puhalsitavattomalla voimalla; |
7. |
se raivosi heidän keskuudessaan seitsemänyötä ja seitsemän päivää suurella voimalla, niin että olisit voinutnähdä ihmisten kaatuvan maahan kuin palmujen ontot rungot. |
8. |
Näetkö heistä jälkeäkään? |
9. |
Farao ja ne, jotka elivät ennen häntä, sekähävitetyt kaupungit tekivät myös syntiä |
10. |
ollen tottelemattomia Herransasananjulistajalle; siksi Hän kuritti heitä väkevin ottein. |
11. |
Kun vesi tulvi, Me totisesti annoimme laivankantaa teitä, |
12. |
teille ojennukseksi ja jotta kuunteleva korvavaarin ottaisi ja muistaisi sen. |
13. |
Kun, puhalletaan yhden ainoan kerranpasuunaan |
14. |
ja maa sekä vuoret kohoavat ja sittenyht’äkkiä vaipuvat murskattuina alas, |
15. |
sinä päivänä on suuri tuho tapahtuva, |
16. |
taivas repeää; sinä päivänä se syöksyy alas. |
17. |
Enkeleitä on oleva ylt’ympäri, ja kahdeksanheistä kantaa yläpuolellaan Herrasi valtaistuinta. |
18. |
Sinä päivänä teidät tuodaan oikeuden eteen,ja yksikään salaisuutenne ei voi jäädä kätköön. |
19. |
Se, jolle kirja on annettu hänen oikeaankäteensä, sanoo: »Tulkaa ja lukekaa kirjani! |
20. |
Totisesti uskon, että koittaa tilinteonpäivä.» |
21. |
Ja hän on saava mieluisan elämän, |
22. |
ihanassa puutarhassa, |
23. |
jossa hedelmät ovat käden ulottuvilla. |
24. |
»Syökää ja juokaa mielenne mukaan palkaksisiitä, mitä olette tehneet menneinä päivinä!» |
25. |
Ja hän, jolle kirja on annettu vasempaankäteen, sanoo: »Oi, jospa en olisi kirjaani milloinkaan saanut, |
26. |
ja jospa en olisi koskaan joutunut kokemaan,mitä tilinteko on! |
27. |
Oi, jospa kuolema olisi ollut kaiken loppu! |
28. |
Rikkauteni ei minua lainkaan hyödytä, |
29. |
valtani on minulta häipynyt.» |
30. |
»Ottakaa hänet, sitokaa hänet |
31. |
ja heittäkää sitten helvettiin! |
32. |
Kytkekää hänet kahleisiin, joiden pituus onseitsemänkymmentä kyynärää! |
33. |
Totisesti, hän ei uskonut Jumalaan, suureen, |
34. |
eikä kehoittanut ravitsemaan köyhiä; |
35. |
sentähden hänellä ei ole yhtään ystävää tuonapäivänä |
36. |
eikä muuta ruokaa kuin likavesi, |
37. |
jota vain jumalattomat nielevät.» |
38. |
Mutta ei! Vannon kaiken sen nimessä, mitänäette |
39. |
ja mitä eivät silmänne näe: |
40. |
Totisesti, se on kunnioitettavansananjulistajan sana |
41. |
eikä mitään runoilijan puhetta – vähän teuskotte – |
42. |
ei se liioin ole mitään ennustelijan puhetta- vähän te käsitätte – |
43. |
se on ilmoitus Jumalalta, maailman Herralta. |
44. |
Ja jos profeetta olisi sepitellyt runojaMeistä, |
45. |
olisimme totisesti tarttunut häntä oikeaankäteen |
46. |
ja katkaissut häneltä suuren valtasuonen, |
47. |
teidän kenenkään voimatta Meitä siitä estää. |
48. |
Tämä on totisesti muistutus niille, jotkakarttavat pahaa. |
49. |
Ja Me totisesti tiedämme, että joukossanne onsellaisia, jotka julistavat totuuden valheeksi, |
50. |
ja totisesti tuleva tuomio on surkea asiaepäuskoisille, |
51. |
mutta se on totisesti varma todellisuus. |
52. |
Ylistä siis Herrasi, suuren, nimeä! |