1.

Julistukseni vetoaa niihin, jotka rivistöinäulos marssivat,

2.

sekä niihin, jotka mielenlujuudella itsensähillitsevät

3.

ja niihin, jotka (Koraania) julkilukevatJumalaa muistaen,

4.

totisesti Jumalanne on ainoa Jumala,

5.

taivaiden ja maan Herra sekä kaiken, mikäniiden välisessä avaruudessa on, niidenkin maanäärien Herra, joistapäivä nousee.

6.

Me olemme koristanut lähimmän taivaan laentähdillä,

7.

ja suoja on asetettu jokaista kapinallistahenkeä vastaan.

8.

He eivät siedä (muslimien) seurakunnanrukoilemista eivätkä eri tahoilta tulevia arvosteluja,

9.

vaan he joutuvat ankaran rangaistuksenalaisiksi,

10.

ja jos kenen heistä onnistuu harhauttaajoitakuita pois, valaisee kirkas (profeetan viisauden) leimahdushänen työnsä jäljet.

11.

Vaatikaa heitä vastaamaan, hekö vankemminovat luotuja vai ne, jotka Me olemme luonut. Totisesti Me loimme(omamme) vahvasta aineesta.

12.

Ihmeeksesi he vain pilkkaavat sinua

13.

ja varoittavista muistutuksista he eivätvälitä,

14.

nähdessään tunnusmerkin he yllyttävät toinentoistaan ivaan

15.

sanoen: »Eihän tämä ole muuta kuin ilmeistänoituutta.

16.

Pitäisikö uskoa siihenkin, että kuoltuamme jaluiksi sekä tomuksi muututtuamme meidät muka varmasti eloonherätetään,

17.

vieläpä muka muinaiset esi-isämmekin?»

18.

Sano: Aivan niin, ja hylkiöiksi silloinjoudutte

19.

ja, katso, saatte osaksenne kirouksen.

20.

Silloin voihkitte: »Voi meitä! Tämä on pahanpalkkamme päivä! »

21.

Totisesti onkin tämä tuomionpäivä, jota tevalheeksi väititte.

22.

Kootkaa yhteen vääryyttä harjoittaneet jaheidän kumppaninsa sekä kaikki ne, joita he palvelivat

23.

Jumalan vertaisina, ja viekää heidät helvetintielle,

24.

mutta pysäyttäkää heidät, sillä heiltäkysytään:

25.

»Miksi ette nyt auta toisianne?»

26.

Kyllä he sinä päivänä alistuvat

27.

ja jotkut heistä lähestyvät toisia kysellentoinen toiseltaan

28.

ja sanovat: »Tehän aikanaan tulitte luoksemmeoikeauskoisina.»

29.

Toiset vastaavat: »Ei, te ette olleetuskovaisia,

30.

eikä meillä ollut teidän suhteenne valtaa,sillä te olitte kuritonta väkeä.

31.

Nyt on Herramme tuomio langennut meille jasaamme totisesti maistaa rangaistusta,

32.

sillä saatoimmehan me teidät harhaan, kunitse olimme harhassa.»

33.

Näin joutuvat he sinä päivänä osallisiksirangaistuksesta.

34.

Niin me totisesti menettelemme väärintekijäinsuhteen.

35.

Totisesti he olivat pöyhkeitä, kun heillesanottiin: »Ei ole muita jumalia kuin Jumala.»

36.

Ja he sanovat: »Meidänkö todella pitäisiluopua jumalistamme mielipuolen runoilijan tähden?»

37.

Sano: »Ei, hän toi mukanaan totuuden javahvisti entisten sananjulistajien sanat.»

38.

Nyt saatte totisesti maistaa tuskallistarangaistusta,

39.

eikä teitä tällöin muusta rangaista kuinomista teoistanne.

40.

Toisin on Jumalan palvelijain,puhdistettujen, laita.

41.

Heille annetaan luvattu osansa,

42.

he nauttivat hyvien töittensä hedelmiä jaheidät korotetaan kunniaan,

43.

autuuden tarhoissa

44.

he istuvat kunniaistuimilla, katsoentoistensa kasvoihin,

45.

ja malja pannaan kiertämään kädestä käteentäynnä raikkainta lähdevettä,

46.

kirkasta, ihanaa nautittavaksi.

47.

Siinä ei ole sameutta eikä se heiltä ehdy.

48.

Ja heidän seurassaan on oleva neitsyitä,jotka siveydessään hillitsevät kauniiden silmiensä katseet

49.

kuin olisivat heidän silmänsä hellästivarjeltavia linnun munia.

50.

He tekevät toisilleen kysymyksiä.

51.

Joku heidän joukostaan sanoo: »Totisesti,olihan minulla ystävä,

52.

joka minulta kyseli: ‘Kuulutko sinäkinniihin, jotka uskovat sen todeksi?

53.

Viedäänkö meidät todellakin tuomiolle sitten,kun olemme kuolleet ja muuttuneet luiksi ja tomuksi?’»

54.

Ja puhuva jatkaa: »Katso alas!»

55.

Ja tämä katsoo alas ja näkee ystävänsäkeskellä helvettiä.

56.

Ja hän huudahtaa: »Jumalan nimessä, vähälläolit saattaa minut turmioon,

57.

sillä ellei Jumala olisi armahtanutlaupeudessaan, olisin varmasti joutunut kadotettujen joukkoon.

58.

Eikö meidän siis todellakaan tarvitse kuolla

59.

kuin kerran ja eikö meitä kuriteta?

60.

Totisesti tämä on ylin autuus.

61.

Tällaisen saavuttamiseksi antakaamme kaikkienponnistella.

62.

Eikö olekin tämä osa parempi kuin niiden,jotka saavat ravintonsa Zakkuum-puusta?»

63.

Tämän Me olemme totisesti tehnytkoettelemukseksi väärintekijöille,

64.

puun, joka kasvaa helvetin pohjasta,

65.

ja sen hedelmät ovat kuin käärmeiden päät.

66.

Tästä puusta he totisesti saavat syödä javatsansa täyttää,

67.

ja yhtä varmasti saavat he sen jälkeen juodakiehuvaa vettä

68.

ja sitten palata taas helvettiin.

69.

Totisesti he aikanaan huomasivat esi~isiensäkulkevan harhaan

70.

ja riensivät kuitenkin seuraamaan heidänjälkiään.

71.

Useimmat sukupolvet ennen heitä kulkivatharhaan,

72.

ja Me kuitenkin lähetimme varoittajia heidänkeskuuteensa.

73.

Mutta katsokaa, mikä loppu oli varoitustensaajilla

74.

paitsi Jumalan vilpittömillä palvelijoillaheidän keskuudessaan.

75.

Nooa huusi Meitä avukseen ja koki, kuinka Merukouksiin vastaamme.

76.

Me vapahdimme hänet seuralaisineen valtavastahävityksestä

77.

tehden hänen jälkeläisistään suvun jatkajia.

78.

Me ikuistimme hänen maineensa myöhemmissäsukupolvissa,

79.

rauha olkoon Nooalle kaikissa heimoissa.

80.

Näin Me totisesti palkitsemme hyvää tekeviä.

81.

Hän oli totisesti uskollinen palvelijamme.

82.

Muut me hukutimme veteen.

83.

Aabraham kuului totisesti Nooan jälkeläisiin.

84.

Hän lähestyi Herraansa puhtain sydämin

85.

ja sitten puhui isälleen sekä heimolleen:»Ketä palvelette?

86.

Itseännekö tahdotte pettää väärilläjumalilla?

87.

Mikä on ajatuksenne kaikkien maailmojenvaltiaasta?»

88.

Sitten hän katsoi tähtiin

89.

ja sanoi: »En voi sietää teidäntähtienpalvontaanne.»

90.

Silloin he käänsivät selkänsä ja poistuivathänen luotaan.

91.

Ja hän salaa lähestyi heidän epäjumaliaanivaten niitä: »Ettekö syödäkään taida?

92.

Miksi ette puhu?»

93.

Sitten hän hiipi niiden kimppuun ja iskiniitä oikealla kädellään.

94.

Tällöin hänen heimolaisensa kiireestilähestyivät häntä

95.

ja hän sanoi: »Sellaisiako te jumalinannepalvelette, jotka itse olette veistäneet?

96.

Jumalahan on luonut teidät ja teidäntekeleenne.»

97.

Nämä sanoivat: »Pystyttäkäämme hänelle paaluja heittäkäämme hänet tuleen!»

98.

Ja he alkoivat vainota häntä, mutta Mepidimme heidät alallaan.

99.

Ja Aabraham sanoi: »Minä pakenen Herranitykö, sillä Hän ei minua jätä.

100.

Herra, anna minulle hyvän asian jatkaja!»

101.

Ja Me annoimme lupauksen pojasta, jolla onkärsivällisyyttä.

102.

Mutta kun tämä varttui ja kykeni auttamaanhäntä, sanoi hän: »Poikani, olen totisesti unessa saanut käskynuhrata sinut, mikä on ajatuksesi siitä?» Tämä sanoi: »Oi isäni, teesaamasi käskyn mukaan; jos niin on Jumalan tahto, tulet havaitsemaanminut kärsivälliseksi.»

103.

Kun he nyt kumpikin alistuivat ja isä heittipojan maahan kasvoilleen,

104.

kutsuimme Me häntä nimeltä sanoen: »Aabraham!

105.

Olet antanut unesi käydä toteen, ja Mevarmasti palkitsemme niitä, jotka hyvää tekevät.»

106.

Tämä oli totisesti ilmeinen koetus.

107.

Ja Me annoimme hänelle lunastuksenarvokkaalla sijaisuhrilla.

108.

Ja Me ikuistimme hänen maineensajälkipolvissa näillä sanoilla:

109.

»Rauha olkoon Aabrahamille!»

110.

Näin palkitsemme Me hyvää tekevät.

111.

Hän oli todella Meidän uskollinenpalvelijamme.

112.

Ja Me annoimme hänelle hyvän lupauksenIisakista, josta oli tuleva profeetta Jumalaa pelkääväisille.

113.

Ja Me annoimme siunauksemme vuotaa hänellesekä Iisakille. Ja heidän jälkeläisissään on sellaisia, jotka hyväätekevät, mutta myöskin sellaisia, jotka ilmeisesti vahingoittavatomaa sieluaan.

114.

Me ulotimme tosisuosiomme myös Moosekseen jaAaroniin

115.

ja pelastimme heidät ja heidän kansansasuuresta tuhosta

116.

ja autoimme heitä pääsemään voitolle

117.

sekä annoimme heille molemmille Kirjan, jokasaattoi asiat selvyyteen.

118.

Myös johdatimme heidät oikealle tielle

119.

ja siunasimme heidän nimensä jälkipolvissanäillä sanoilla:

120.

»Rauha olkoon Moosekselle ja Aaronille!»

121.

Näin Me palkitsemme hyvää tekevät.

122.

Totisesti he kumpikin olivat uskollisiapalvelijoitamme.

123.

Myös Elias totisesti kuului sanammejulistajiin.

124.

Hän sanoi kansalleen: »Kuinka ette kartapahaa?

125.

Kuinka saatattekin huutaa Baalia avuksenne jahyljätä ylhäisen Luojanne,

126.

Jumalan, joka on Herranne ja esi-isienneHerra ammoisista ajoista.

127.

Mutta he kutsuivat häntä pimittäjäksi, jasiitä syystä heitä varmasti kuritetaan,

128.

ei kuitenkaan Jumalaa pelkääväisiä,puhdistuneita, heidän keskuudessaan.

129.

Ja Me siunasimme hänen nimensä jälkipolvissanäillä sanoilla:

130.

»Rauha olkoon Eliaalle!»

131.

Tällä tavoin palkitsemme Me hyvää tekeviä.

132.

Totisesti hän kuului uskollisiinpalvelijoihimme.

133.

Samoin Loot oli totinen sanamme julistaja.

134.

Kun Me pelastimme hänen sukunsa, kaikki

135.

paitsi vanhan vaimon, joka kuuluiviivyttelijöihin,

136.

tuhosimme Me toiset.

137.

Varmaan olette (heidän tuhonsa paikkojen ohimatkustaneet aamuisin

138.

tai iltaisin. Ettekö siis ota niistä vaaria?

139.

Joona myös oli totisesti sananjulistaja.

140.

Kun hän pakeni lastattuun laivaan,

141.

sai hän heidän kanssaan kokea merihätää jajoutui mereen heitetyksi.

142.

Mutta kala nieli hänet, kun hän oli vedenvallassa.

143.

Ja ellei hän olisi kuulunut niihin, jotkaMeitä ylistävät,

144.

hän olisi jäänyt sen vatsaan yhteiseenylösnousemukseen asti.

145.

Mutta Me heitimme hänet merestä autiollerannalle, ja hän oli sairas.

146.

Ja Me annoimme kurpitsan kasvaa hänenautiolle paikalleen

147.

sekä lähetimme hänet sataantuhanteen nousevankansan luo, joka eli irstaasti,

148.

ja he tulivat uskoon, minkä tähden Memyönsimme heille armonaikaa.

149.

Kysy nyt heiltä, Muhammed, onko Herrallasityttäriä siten kuin heillä on poikia,

150.

tai loimmeko Me heidän silmiensä nähdenenkelit naisiksi?

151.

Tietysti on pelkkää heidän omaa valhettaan,kun he väittävät,

152.

että Jumala muka on synnyttänyt lapsia.Totisesti he ovat valehtelijoita!

153.

Ja Hänkö olisi itselleen valinnut tyttäriämieluummin kuin poikia?

154.

Miten on teidän laitanne? Kuinka voittekaantuollaista itseksenne päätellä?

155.

Ettekö ota totuutta huomioon?

156.

Vai onko teillä selvä todistus?

157.

Esittäkää sitten kirjoituksenne, jos olettetosissanne.

158.

Vielä väittivät he Jumalan olevan sukuadzinnien kanssa, vaikka itse dzinnit tietävät varmasti saavansarangaistuksen.

159.

Kunnia olkoon Jumalalle! Hän on kaukanakaikesta, mitä he Hänestä väittävät,

160.

eivät kuitenkaan vilpittömät palvelijat.

161.

Sillä te, jotka tiedätte, ketä palvelette,

162.

ette saata johdattaa ketääntottelemattomuuteen Häntä vastaan,

163.

paitsi helvettiin menossa olevia.

164.

Ei meissä muslimeissa ole ketään, jolla eiolisi määrättyä paikkaansa,

165.

olemmehan totisesti niitä, jotka rivistöinäulos marssivat,

166.

ja niitä, jotka Jumalan kunniaa julistavat.

167.

Totisesti heillä oli tapana sanoa:

168.

»Jospa olisitte meitä varoittaneet,

169.

meistä olisi varmasti tullut Jumalanvilpittömiä palvelijoita.»

170.

Mutta kun he nyt jäävät epäuskoonsa, niinsaavat kokea sen seuraukset.

171.

Onhan Meidän varma sanamme jo julistettupalvelijoillemme, lähettiläille,

172.

heitä totisesti tulemme auttamaan,

173.

ja varmasti Meidän sotajoukkomme on voitokas.

174.

Tästä syystä käänny pois heistä joksikinaikaa.

175.

Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavatnähdä.

176.

Vai tahtoisivatko he vielä jouduttaakinMeidän kuritustamme

177.

Mutta kun se kerran heitä kohtaa, niin ankeaon aamu silloin heille, joita niin varoitettiin.

178.

Käänny siis pois heistä ajaksi.

179.

Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavatnähdä.

180.

Ylistys olkoon Herrallenne, kunnianKuninkaalle, joka on yläpuolella kaiken, mitä he Hänestä väittävät.

181.

Ja rauha olkoon sananjulistajille.

182.

Ja kaikki kunnia kuuluu Jumalalle, maailmojenvaltiaalle.