|
1. |
Julistukseni vetoaa niihin, jotka rivistöinäulos marssivat, |
|
2. |
sekä niihin, jotka mielenlujuudella itsensähillitsevät |
|
3. |
ja niihin, jotka (Koraania) julkilukevatJumalaa muistaen, |
|
4. |
totisesti Jumalanne on ainoa Jumala, |
|
5. |
taivaiden ja maan Herra sekä kaiken, mikäniiden välisessä avaruudessa on, niidenkin maanäärien Herra, joistapäivä nousee. |
|
6. |
Me olemme koristanut lähimmän taivaan laentähdillä, |
|
7. |
ja suoja on asetettu jokaista kapinallistahenkeä vastaan. |
|
8. |
He eivät siedä (muslimien) seurakunnanrukoilemista eivätkä eri tahoilta tulevia arvosteluja, |
|
9. |
vaan he joutuvat ankaran rangaistuksenalaisiksi, |
|
10. |
ja jos kenen heistä onnistuu harhauttaajoitakuita pois, valaisee kirkas (profeetan viisauden) leimahdushänen työnsä jäljet. |
|
11. |
Vaatikaa heitä vastaamaan, hekö vankemminovat luotuja vai ne, jotka Me olemme luonut. Totisesti Me loimme(omamme) vahvasta aineesta. |
|
12. |
Ihmeeksesi he vain pilkkaavat sinua |
|
13. |
ja varoittavista muistutuksista he eivätvälitä, |
|
14. |
nähdessään tunnusmerkin he yllyttävät toinentoistaan ivaan |
|
15. |
sanoen: »Eihän tämä ole muuta kuin ilmeistänoituutta. |
|
16. |
Pitäisikö uskoa siihenkin, että kuoltuamme jaluiksi sekä tomuksi muututtuamme meidät muka varmasti eloonherätetään, |
|
17. |
vieläpä muka muinaiset esi-isämmekin?» |
|
18. |
Sano: Aivan niin, ja hylkiöiksi silloinjoudutte |
|
19. |
ja, katso, saatte osaksenne kirouksen. |
|
20. |
Silloin voihkitte: »Voi meitä! Tämä on pahanpalkkamme päivä! » |
|
21. |
Totisesti onkin tämä tuomionpäivä, jota tevalheeksi väititte. |
|
22. |
Kootkaa yhteen vääryyttä harjoittaneet jaheidän kumppaninsa sekä kaikki ne, joita he palvelivat |
|
23. |
Jumalan vertaisina, ja viekää heidät helvetintielle, |
|
24. |
mutta pysäyttäkää heidät, sillä heiltäkysytään: |
|
25. |
»Miksi ette nyt auta toisianne?» |
|
26. |
Kyllä he sinä päivänä alistuvat |
|
27. |
ja jotkut heistä lähestyvät toisia kysellentoinen toiseltaan |
|
28. |
ja sanovat: »Tehän aikanaan tulitte luoksemmeoikeauskoisina.» |
|
29. |
Toiset vastaavat: »Ei, te ette olleetuskovaisia, |
|
30. |
eikä meillä ollut teidän suhteenne valtaa,sillä te olitte kuritonta väkeä. |
|
31. |
Nyt on Herramme tuomio langennut meille jasaamme totisesti maistaa rangaistusta, |
|
32. |
sillä saatoimmehan me teidät harhaan, kunitse olimme harhassa.» |
|
33. |
Näin joutuvat he sinä päivänä osallisiksirangaistuksesta. |
|
34. |
Niin me totisesti menettelemme väärintekijäinsuhteen. |
|
35. |
Totisesti he olivat pöyhkeitä, kun heillesanottiin: »Ei ole muita jumalia kuin Jumala.» |
|
36. |
Ja he sanovat: »Meidänkö todella pitäisiluopua jumalistamme mielipuolen runoilijan tähden?» |
|
37. |
Sano: »Ei, hän toi mukanaan totuuden javahvisti entisten sananjulistajien sanat.» |
|
38. |
Nyt saatte totisesti maistaa tuskallistarangaistusta, |
|
39. |
eikä teitä tällöin muusta rangaista kuinomista teoistanne. |
|
40. |
Toisin on Jumalan palvelijain,puhdistettujen, laita. |
|
41. |
Heille annetaan luvattu osansa, |
|
42. |
he nauttivat hyvien töittensä hedelmiä jaheidät korotetaan kunniaan, |
|
43. |
autuuden tarhoissa |
|
44. |
he istuvat kunniaistuimilla, katsoentoistensa kasvoihin, |
|
45. |
ja malja pannaan kiertämään kädestä käteentäynnä raikkainta lähdevettä, |
|
46. |
kirkasta, ihanaa nautittavaksi. |
|
47. |
Siinä ei ole sameutta eikä se heiltä ehdy. |
|
48. |
Ja heidän seurassaan on oleva neitsyitä,jotka siveydessään hillitsevät kauniiden silmiensä katseet |
|
49. |
kuin olisivat heidän silmänsä hellästivarjeltavia linnun munia. |
|
50. |
He tekevät toisilleen kysymyksiä. |
|
51. |
Joku heidän joukostaan sanoo: »Totisesti,olihan minulla ystävä, |
|
52. |
joka minulta kyseli: ‘Kuulutko sinäkinniihin, jotka uskovat sen todeksi? |
|
53. |
Viedäänkö meidät todellakin tuomiolle sitten,kun olemme kuolleet ja muuttuneet luiksi ja tomuksi?’» |
|
54. |
Ja puhuva jatkaa: »Katso alas!» |
|
55. |
Ja tämä katsoo alas ja näkee ystävänsäkeskellä helvettiä. |
|
56. |
Ja hän huudahtaa: »Jumalan nimessä, vähälläolit saattaa minut turmioon, |
|
57. |
sillä ellei Jumala olisi armahtanutlaupeudessaan, olisin varmasti joutunut kadotettujen joukkoon. |
|
58. |
Eikö meidän siis todellakaan tarvitse kuolla |
|
59. |
kuin kerran ja eikö meitä kuriteta? |
|
60. |
Totisesti tämä on ylin autuus. |
|
61. |
Tällaisen saavuttamiseksi antakaamme kaikkienponnistella. |
|
62. |
Eikö olekin tämä osa parempi kuin niiden,jotka saavat ravintonsa Zakkuum-puusta?» |
|
63. |
Tämän Me olemme totisesti tehnytkoettelemukseksi väärintekijöille, |
|
64. |
puun, joka kasvaa helvetin pohjasta, |
|
65. |
ja sen hedelmät ovat kuin käärmeiden päät. |
|
66. |
Tästä puusta he totisesti saavat syödä javatsansa täyttää, |
|
67. |
ja yhtä varmasti saavat he sen jälkeen juodakiehuvaa vettä |
|
68. |
ja sitten palata taas helvettiin. |
|
69. |
Totisesti he aikanaan huomasivat esi~isiensäkulkevan harhaan |
|
70. |
ja riensivät kuitenkin seuraamaan heidänjälkiään. |
|
71. |
Useimmat sukupolvet ennen heitä kulkivatharhaan, |
|
72. |
ja Me kuitenkin lähetimme varoittajia heidänkeskuuteensa. |
|
73. |
Mutta katsokaa, mikä loppu oli varoitustensaajilla |
|
74. |
paitsi Jumalan vilpittömillä palvelijoillaheidän keskuudessaan. |
|
75. |
Nooa huusi Meitä avukseen ja koki, kuinka Merukouksiin vastaamme. |
|
76. |
Me vapahdimme hänet seuralaisineen valtavastahävityksestä |
|
77. |
tehden hänen jälkeläisistään suvun jatkajia. |
|
78. |
Me ikuistimme hänen maineensa myöhemmissäsukupolvissa, |
|
79. |
rauha olkoon Nooalle kaikissa heimoissa. |
|
80. |
Näin Me totisesti palkitsemme hyvää tekeviä. |
|
81. |
Hän oli totisesti uskollinen palvelijamme. |
|
82. |
Muut me hukutimme veteen. |
|
83. |
Aabraham kuului totisesti Nooan jälkeläisiin. |
|
84. |
Hän lähestyi Herraansa puhtain sydämin |
|
85. |
ja sitten puhui isälleen sekä heimolleen:»Ketä palvelette? |
|
86. |
Itseännekö tahdotte pettää väärilläjumalilla? |
|
87. |
Mikä on ajatuksenne kaikkien maailmojenvaltiaasta?» |
|
88. |
Sitten hän katsoi tähtiin |
|
89. |
ja sanoi: »En voi sietää teidäntähtienpalvontaanne.» |
|
90. |
Silloin he käänsivät selkänsä ja poistuivathänen luotaan. |
|
91. |
Ja hän salaa lähestyi heidän epäjumaliaanivaten niitä: »Ettekö syödäkään taida? |
|
92. |
Miksi ette puhu?» |
|
93. |
Sitten hän hiipi niiden kimppuun ja iskiniitä oikealla kädellään. |
|
94. |
Tällöin hänen heimolaisensa kiireestilähestyivät häntä |
|
95. |
ja hän sanoi: »Sellaisiako te jumalinannepalvelette, jotka itse olette veistäneet? |
|
96. |
Jumalahan on luonut teidät ja teidäntekeleenne.» |
|
97. |
Nämä sanoivat: »Pystyttäkäämme hänelle paaluja heittäkäämme hänet tuleen!» |
|
98. |
Ja he alkoivat vainota häntä, mutta Mepidimme heidät alallaan. |
|
99. |
Ja Aabraham sanoi: »Minä pakenen Herranitykö, sillä Hän ei minua jätä. |
|
100. |
Herra, anna minulle hyvän asian jatkaja!» |
|
101. |
Ja Me annoimme lupauksen pojasta, jolla onkärsivällisyyttä. |
|
102. |
Mutta kun tämä varttui ja kykeni auttamaanhäntä, sanoi hän: »Poikani, olen totisesti unessa saanut käskynuhrata sinut, mikä on ajatuksesi siitä?» Tämä sanoi: »Oi isäni, teesaamasi käskyn mukaan; jos niin on Jumalan tahto, tulet havaitsemaanminut kärsivälliseksi.» |
|
103. |
Kun he nyt kumpikin alistuivat ja isä heittipojan maahan kasvoilleen, |
|
104. |
kutsuimme Me häntä nimeltä sanoen: »Aabraham! |
|
105. |
Olet antanut unesi käydä toteen, ja Mevarmasti palkitsemme niitä, jotka hyvää tekevät.» |
|
106. |
Tämä oli totisesti ilmeinen koetus. |
|
107. |
Ja Me annoimme hänelle lunastuksenarvokkaalla sijaisuhrilla. |
|
108. |
Ja Me ikuistimme hänen maineensajälkipolvissa näillä sanoilla: |
|
109. |
»Rauha olkoon Aabrahamille!» |
|
110. |
Näin palkitsemme Me hyvää tekevät. |
|
111. |
Hän oli todella Meidän uskollinenpalvelijamme. |
|
112. |
Ja Me annoimme hänelle hyvän lupauksenIisakista, josta oli tuleva profeetta Jumalaa pelkääväisille. |
|
113. |
Ja Me annoimme siunauksemme vuotaa hänellesekä Iisakille. Ja heidän jälkeläisissään on sellaisia, jotka hyväätekevät, mutta myöskin sellaisia, jotka ilmeisesti vahingoittavatomaa sieluaan. |
|
114. |
Me ulotimme tosisuosiomme myös Moosekseen jaAaroniin |
|
115. |
ja pelastimme heidät ja heidän kansansasuuresta tuhosta |
|
116. |
ja autoimme heitä pääsemään voitolle |
|
117. |
sekä annoimme heille molemmille Kirjan, jokasaattoi asiat selvyyteen. |
|
118. |
Myös johdatimme heidät oikealle tielle |
|
119. |
ja siunasimme heidän nimensä jälkipolvissanäillä sanoilla: |
|
120. |
»Rauha olkoon Moosekselle ja Aaronille!» |
|
121. |
Näin Me palkitsemme hyvää tekevät. |
|
122. |
Totisesti he kumpikin olivat uskollisiapalvelijoitamme. |
|
123. |
Myös Elias totisesti kuului sanammejulistajiin. |
|
124. |
Hän sanoi kansalleen: »Kuinka ette kartapahaa? |
|
125. |
Kuinka saatattekin huutaa Baalia avuksenne jahyljätä ylhäisen Luojanne, |
|
126. |
Jumalan, joka on Herranne ja esi-isienneHerra ammoisista ajoista. |
|
127. |
Mutta he kutsuivat häntä pimittäjäksi, jasiitä syystä heitä varmasti kuritetaan, |
|
128. |
ei kuitenkaan Jumalaa pelkääväisiä,puhdistuneita, heidän keskuudessaan. |
|
129. |
Ja Me siunasimme hänen nimensä jälkipolvissanäillä sanoilla: |
|
130. |
»Rauha olkoon Eliaalle!» |
|
131. |
Tällä tavoin palkitsemme Me hyvää tekeviä. |
|
132. |
Totisesti hän kuului uskollisiinpalvelijoihimme. |
|
133. |
Samoin Loot oli totinen sanamme julistaja. |
|
134. |
Kun Me pelastimme hänen sukunsa, kaikki |
|
135. |
paitsi vanhan vaimon, joka kuuluiviivyttelijöihin, |
|
136. |
tuhosimme Me toiset. |
|
137. |
Varmaan olette (heidän tuhonsa paikkojen ohimatkustaneet aamuisin |
|
138. |
tai iltaisin. Ettekö siis ota niistä vaaria? |
|
139. |
Joona myös oli totisesti sananjulistaja. |
|
140. |
Kun hän pakeni lastattuun laivaan, |
|
141. |
sai hän heidän kanssaan kokea merihätää jajoutui mereen heitetyksi. |
|
142. |
Mutta kala nieli hänet, kun hän oli vedenvallassa. |
|
143. |
Ja ellei hän olisi kuulunut niihin, jotkaMeitä ylistävät, |
|
144. |
hän olisi jäänyt sen vatsaan yhteiseenylösnousemukseen asti. |
|
145. |
Mutta Me heitimme hänet merestä autiollerannalle, ja hän oli sairas. |
|
146. |
Ja Me annoimme kurpitsan kasvaa hänenautiolle paikalleen |
|
147. |
sekä lähetimme hänet sataantuhanteen nousevankansan luo, joka eli irstaasti, |
|
148. |
ja he tulivat uskoon, minkä tähden Memyönsimme heille armonaikaa. |
|
149. |
Kysy nyt heiltä, Muhammed, onko Herrallasityttäriä siten kuin heillä on poikia, |
|
150. |
tai loimmeko Me heidän silmiensä nähdenenkelit naisiksi? |
|
151. |
Tietysti on pelkkää heidän omaa valhettaan,kun he väittävät, |
|
152. |
että Jumala muka on synnyttänyt lapsia.Totisesti he ovat valehtelijoita! |
|
153. |
Ja Hänkö olisi itselleen valinnut tyttäriämieluummin kuin poikia? |
|
154. |
Miten on teidän laitanne? Kuinka voittekaantuollaista itseksenne päätellä? |
|
155. |
Ettekö ota totuutta huomioon? |
|
156. |
Vai onko teillä selvä todistus? |
|
157. |
Esittäkää sitten kirjoituksenne, jos olettetosissanne. |
|
158. |
Vielä väittivät he Jumalan olevan sukuadzinnien kanssa, vaikka itse dzinnit tietävät varmasti saavansarangaistuksen. |
|
159. |
Kunnia olkoon Jumalalle! Hän on kaukanakaikesta, mitä he Hänestä väittävät, |
|
160. |
eivät kuitenkaan vilpittömät palvelijat. |
|
161. |
Sillä te, jotka tiedätte, ketä palvelette, |
|
162. |
ette saata johdattaa ketääntottelemattomuuteen Häntä vastaan, |
|
163. |
paitsi helvettiin menossa olevia. |
|
164. |
Ei meissä muslimeissa ole ketään, jolla eiolisi määrättyä paikkaansa, |
|
165. |
olemmehan totisesti niitä, jotka rivistöinäulos marssivat, |
|
166. |
ja niitä, jotka Jumalan kunniaa julistavat. |
|
167. |
Totisesti heillä oli tapana sanoa: |
|
168. |
»Jospa olisitte meitä varoittaneet, |
|
169. |
meistä olisi varmasti tullut Jumalanvilpittömiä palvelijoita.» |
|
170. |
Mutta kun he nyt jäävät epäuskoonsa, niinsaavat kokea sen seuraukset. |
|
171. |
Onhan Meidän varma sanamme jo julistettupalvelijoillemme, lähettiläille, |
|
172. |
heitä totisesti tulemme auttamaan, |
|
173. |
ja varmasti Meidän sotajoukkomme on voitokas. |
|
174. |
Tästä syystä käänny pois heistä joksikinaikaa. |
|
175. |
Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavatnähdä. |
|
176. |
Vai tahtoisivatko he vielä jouduttaakinMeidän kuritustamme |
|
177. |
Mutta kun se kerran heitä kohtaa, niin ankeaon aamu silloin heille, joita niin varoitettiin. |
|
178. |
Käänny siis pois heistä ajaksi. |
|
179. |
Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavatnähdä. |
|
180. |
Ylistys olkoon Herrallenne, kunnianKuninkaalle, joka on yläpuolella kaiken, mitä he Hänestä väittävät. |
|
181. |
Ja rauha olkoon sananjulistajille. |
|
182. |
Ja kaikki kunnia kuuluu Jumalalle, maailmojenvaltiaalle. |
