|
1. |
Kaikki ylistys kuuluu Jumalalle, joka onpalvelijalleen ylhäältä lähettänyt tämän Kirjan eikä ole päästänytsiihen minkäänlaista vilppiä. |
|
2. |
Hän on laatinut sen suorasukaiseksi, jotta sevaroittaisi heitä Häneltä tulevasta ankarasta rangaistuksesta, muttamyös toisi ilosanoman uskovaisille, jotka harjoittavat hyviä tekoja,että heitä odottaa ihana palkka, josta he alati saavat nauttia. |
|
3. |
Se on varoituksena myös niille, jotka sanovatJumalan hankkineen lapsen. |
|
4. |
Heillä ei ole tietoa enempää kuin heidänesi-isilläänkään. |
|
5. |
Heidän suustaan tulee arveluttavaa puhetta:heidän sanansa ovat pelkkää valhetta. |
|
6. |
Ehkä sinä ahdistat itseäsi murehtimallaheidän tähtensä, jos he eivät usko tähän Koraaniin. |
|
7. |
Kaiken, mitä maan päällä on, Me olemme luonutkoristukseksi, koetellaksemme, kuka heistä on teoissaan etevin. |
|
8. |
Totisesti, kaiken mitä maan päällä on, Memuutamme autioksi erämaaksi. |
|
9. |
Arveletko sinä, että Luolassa asuneet sekäkirjoitustaulu ovat ihmemerkkejämme? |
|
10. |
Kun joukko nuoria miehiä pakeni Luolaanhuutaen: »Herra, suo meille armosi ja osoita meille oikea suuntayrityksessämme!» |
|
11. |
niin Me ummistimme heidän korvansa luolassauseiksi vuosiksi. |
|
12. |
Sitten Me saatoimme heidät ennalleenvoidaksemme erottaa, kumpi kahdesta ryhmästä osaisi paremminarvioida siellä viettämänsä ajan pituuden. |
|
13. |
Kerromme sinulle nyt totuudenmukaisesti, oiMuhammed, heidän tarinansa. Totisesti, he olivat nuoria miehiä,jotka uskoivat Herraansa, ja me vahvistimme heitä johdatuksessa. |
|
14. |
Ja Me vahvistimme heidän sydämiänsä, kun henousivat ja lausuivat: »Herramme on taivaitten ja maan Herra. Emmemilloinkaan huuda avuksemme ketään muuta jumalaa kuin Häntä, silläjos sellaista tekisimme, puhuisimme törkeätä valhetta. |
|
15. |
Kansamme on ottanut Jumalan rinnalle muitajumalia. Miksi he eivät esitä heistä mitään selvää todistusta? Kukaonkaan väärämielisempi kuin se, joka sepittää valheita Jumalasta? |
|
16. |
Muistakaa, miten erkanitte heistä ja siitä,mitä he palvelivat Jumalan ohella. – Paetkaa siis luolaan, ja Jumalaon osoittava teille armoansa ja antava yrityksenne menestyä.» |
|
17. |
Olisit voinut nähdä, miten aurinkonoustessaan kääntyi oikealle heidän luolastaan ja laskiessaan jättiheidät vasemmalle puolelleen. Ja he makasivat luolan onkalossa. Tämäon eräs Jumalan merkeistä. Kenelle Jumala antaa johdatuksensa, hänkulkee oikeata tietä, mutta ken on kadotettu, hänelle et löydäketään auttajaa, joka saisi hänet oikealle tielle. |
|
18. |
Voisit ehkä arvella, että he olivatvalveilla, vaikka he nukkuivat, sillä Me annoimme heidän kääntyävuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle kyljelleen, ja heidän koiransamakasi käpälät ojennettuina kynnyksellä. Jos sinä olisit katsahtanutheihin, olisit varmasti kääntynyt ympäri ja kiiruhtanut pois, jamielesi olisi täyttynyt pelolla heidän tähtensä. |
|
19. |
Ja sitten Me herätimme heidät, jotta heolisivat voineet kysellä toisiltaan. Eräs heistä lausui: »Kauankoolette viipyneet täällä?» He vastasivat: »Olemme viipyneet vainpäivän tai osan siitä.» Toiset sanoivat: »Herranne tietää parhaiten,miten kauan olette viipyneet, mutta lähettäkää joku joukostannekaupunkiin mukanaan nämä rahat. Hän katsokoon, kenellä kaupunginasukkaista on puhtaimpia elintarpeita, ja tuokoon niistä osan tänne.Mutta olkoon hän varovainen älköönkä mainitko teistä kenellekään. |
|
20. |
Sillä totisesti, jos he teidät saavatvaltaansa, he kivittävät teidät kuoliaaksi tai pakottavat kääntymäänuskoonsa, ja silloin ette voi enää koskaan tehdä hyvää.» |
|
21. |
Tällä tavoin Me saatoimme ilmi heidänasiansa, jotta ihmiset, jotka kiistelivät keskenään heistä,tietäisivät, että Jumalan lupaus on tosi ja että viimeisen hetkentulemisesta ei ole epäilystä. He sanoivat: »Pystyttäkää rakennusheidän päällensä! Heidän Herransa tuntee heidät parhaiten. »Ne,jotka olivat määrääviä heidän asioissansa, sanoivat: »Totisesti, merakennamme moskeijan heidän päällensä.» |
|
22. |
He sanovat nyt: »Kolme oli heitä (nukkujia),neljäs oli heidän koiransa.» He sanovat myös: »Viisi oli, kuudes oliheidän koiransa.» He arvailevat näkymättömiä asioita ja sanovat:»Seitsemän oli, ja kahdeksas oli heidän koiransa.» Sano: »Herranitietää parhaiten heidän lukumääränsä, vain harvat tuntevat heidät.Älä kiistele heidän kanssansa niistä paitsi kenties pätevästäsyystä, äläkä keneltäkään kysele heidän asioitaan. |
|
23. |
Äläkä puhu mistään näin: »Totisesti, tämänminä olen tekevä huomenna», lisäämättä: »jos Jumala niin sallii.» |
|
24. |
Ja milloin ikinä satut sen unohtamaan, niinmuista Herraasi ja sano: »Ehkä Herra johdattaa minut tielle, joka onoikeampi kuin tämä.» |
|
25. |
Ja he viipyivät luolassaan kolmesataa vuottaja yhdeksän lisäksi. |
|
26. |
Sano: »Jumala tietää parhaiten, miten kauanhe viipyivät. Hänelle kuuluvat taivaitten ja maan salaisuudet.Kuinka oivallinen onkaan Hänen näkönsä ja kuinka oivallinen Hänenkuulonsa. Heillä ei ole ketään suojelijaa paitsi Hän, eikä kukaantiedä Hänen ratkaisuistaan.» |
|
27. |
Lue heille, mitä sinulle on ilmoitettuHerrasi kirjasta. Hänen sanaansa ei voida muuttaa, etkä sinä paitsiHäntä löydä mitään turvaa. |
|
28. |
Ole sävyisä niitä kohtaan, jotka aamuin jailloin rukoilevat Herraansa halaten Hänen läheisyyttään. Älköötsilmäsi kääntykö pois heistä himoitessaan tämän maallisen elämänkoreuksia. Älä myöskään tottele sitä, jonka sydämen Me olemmesulkenut Meitä ajattelemasta, joka on kulkenut himojensa teitä jajonka pahatteot ylittävät kaikki rajat. |
|
29. |
Sano: »Totuus on tullut Herraltanne; kentahansa sitä haluaa uskoa, hän uskokoon, ja ken tahansa tahtooepäillä, antakaa hänen epäillä. Totisesti, väärämielisiä varten Meolemme valmistanut tulen, joka aitauksena heidät ympäröi. Ja jos herukoilevat apua, niin he avukseen saavat vettä, joka on kuin sulaavaskea ja polttaa heidän kasvonsa. Kauhea on heidän juomansa jasurkea heidän leposijansa. |
|
30. |
Mutta mitä niihin tulee, jotka uskovat jaharjoittavat hyväntekeväisyyttä, niin me totisesti emme haaskaa senpalkkaa, joka hyvää tekee. |
|
31. |
Heitä varten ovat autuaat puutarhat, joissajoet virtaavat. Siellä he saavat kantaa kultaisia rannerenkaita jaovat puettuna vihreihin vaippoihin, jotka ovat hienoa ja paksuasilkkiä, ja he istuvat valtaistuimella. Oivallinen on heidänpalkkansa ja mitä ihanin heidän leposijansa. |
|
32. |
Esitä heille vertaus kahdesta miehestä: Meolimme antanut toiselle heistä kaksi viinitarhaa, joitataatelipalmut ympäröivät, ja niiden välille sijoitimme vihreitävainioita. |
|
33. |
Kumpikin puutarha tuotti hedelmänsä, eikäsiellä ollut mitään vajavaista. Ja puutarhojen uomiin Me johdimmevirran. |
|
34. |
Ja niiden omistajalla oli sadonkorjuun aika.Ja hän lausui naapurilleen keskustellessaan hänen kanssaan:»Totisesti, minulla on enemmän rikkautta kuin sinulla ja olenkunnioitetumpi ihmisten keskuudessa.» |
|
35. |
Ja hän astui puutarhaansa väärämielisyyssydämessään. Hän sanoi: »En usko, että tämä milloinkaan häviää, |
|
36. |
enkä myöskään, että viimeinen Hetki koskaantulee. Mutta jos minun kuitenkin on palattava Herrani luo, olenvarmasti löytävä paremman paikan kuin tämä.» |
|
37. |
Hänen naapurinsa, joka keskusteli hänenkanssaan, vastasi: »Etkö usko Häntä, joka sinut loi tomusta jasitten siemenestä ja muovaili sinut täydelliseksi ihmiseksi? |
|
38. |
Minä pidän Häntä Herranani enkä aseta ketäänmuuta Hänen rinnalleen. |
|
39. |
Ja miksi et sanonut astuessasi puutarhaasi:(tapahtukoon) mitä Jumala tahtoo. Ilman Hänen apuaan minulla ei olemitään voimaa. Jos arvelet minun olevan köyhemmän mitä rikkauteen jalapsiin tulee, |
|
40. |
niin voi käydä niin, että Herrani antaaminulle parempaa kuin sinun puutarhasi ja lähettää tulen taivaastasen tuhoksi, niin että se tulee erämaaksi, jossa ei kasva mitään. |
|
41. |
Tai Hän voi kuivata sen veden, niin ettet saasitä mistään.» |
|
42. |
Niinpä tuhoutuikin hänen hedelmäsatonsa, jahän väänteli käsiään ajatellessaan, mitä kaikkea hän siihen olikuluttanut; myös puut runkoineen sortuivat maahan, ja hän sanoi:»Voi, jospa en olisi asettanut ketään Herrani rinnalle.» |
|
43. |
Eikä ollut joukkoa, joka Jumalastariippumatta olisi häntä auttanut, eikä hän apua saanut. |
|
44. |
Katso, apu tulee totuuden Jumalalta: Hän onparas palkitsemisessa ja Hän antaa parhaan lopun. |
|
45. |
Esitä heille myös vertaus tämän maailmanelämästä! Se on kuin sade, jonka Me taivaasta alas lähetämme, niinettä se imeytyy maan kasveihin, mutta sitten kaikki kuivuu korsiksi,jotka tuuli puhaltaa hajalleen. Jumala on väkevä yli kaiken. |
|
46. |
Rikkaus ja lapset ovat tämän maailmanaarteita, mutta jatkuvat hyvät teot antavat Herrasi edessä paremmanpalkkion ja toivon. |
|
47. |
Ja tulee päivä, jolloin Me saatamme vuoretsiirtymään ja jolloin näet maan autiona tasankona, ja silloin Mekokoamme heidät yhteen, emmekä ketään heistä unohda. |
|
48. |
Ja heidät asetetaan järjestynein riveinseisomaan Herrasi eteen, ja Me sanomme heille: »Totisesti, nyttulette eteemme samanlaisina, joiksi Me teidät alussa loimme, muttate kuvittelitte, ettemme milloinkaan asettaisi teille määräaikaan |
|
49. |
Ja sitten otetaan esille kirja, ja sinä näetsyntisten pelkäävän sitä, mitä se sisältää. Ja he sanovat: »Voimeitä, millainen kirja tämä onkaan! Siinä ei ole unohdettu pientäeikä suurta, vaan kaikki on siihen merkitty.» Ja silmiensä edessä henäkevät kaiken, mitä ovat tehneet. Herrasi ei tee vääryyttäkenellekään. |
|
50. |
Kun Me lausuimme enkeleille: »Kumartakaaihmistä, niin he kumartuivat kaikki paitsi saatana. Hän oli dzinnija siksi tottelematon Herransa käskylle. Otatteko siis hänet jahänen jälkeläisensä suojelijoiksenne mieluummin kuin Minut? He ovatteidän vihollisianne. Onneton on tämä vaihdos väärämielisille. |
|
51. |
En kutsunut heitä todistajina läsnäolemaantaivaita ja maata luodessani enkä heitä itseänsäkään luodessani. Enmyöskään kutsunut kansan viettelijöitä ojentamaan minulle auttavaakättänsä. |
|
52. |
Ja kun se päivä tulee, jolloin Hän sanoo:»Kutsukaa nyt niitä, joita kuvittelette vertaisikseni!» ja hekutsuvat, niin nämä eivät heille vastaa, koska Me nostammekuolettavan vihan heidän välillensä. |
|
53. |
Syntiset näkevät tulen ja tietävät, ettäheidät syöstään siihen, eivätkä he löydä paikkaa, minne pelastautua. |
|
54. |
Ja totisesti, tässä Koraanissa Me olemmeihmissuvulle erilaisin vertauksin selittänyt kaiken, mutta ihminenon luotujen joukossa suurin kiistelijä. |
|
55. |
Mikään ei estä ihmisiä uskomasta, saatuaanjohdatuksen, eikä anomasta anteeksiantoa Herraltansa ennen kuinmuinaisten kansojen kohtalo toistuu heillekin ja tuskantuomiolankeaa heille heidän silmiensä edessä. |
|
56. |
Emme Me lähettiläitä muuta varten lähettänytkuin ilosanomain tuojiksi ja varoittajiksi, mutta epäuskoonantautuneet kiistelevät valheellisin puhein väärentääkseen sitentotuuden. Ja he pitävät Minun merkkejäni ja heidän varoittamistaanleikkinä. |
|
57. |
Kuka on väärämielisempi kuin se, joka kääntyypois, kun häntä muistutetaan Herransa merkeistä, ja unohtaa, mitähänen kaksi kättänsä ovat tehneet? Totisesti, Me olemme pannutverhot heidän sydäntensä ylle, jotta he eivät sitä ymmärtäisi, jaolemme sulkenut heidän korvansa. Ja jos sinä kutsut heitä oikealletielle, he eivät konsanaan anna itseänsä opastaa. |
|
58. |
Herrasi on kaikkein anteeksiantavaisin,laupeuden haltija. Jos Hän olisi käynyt heihin käsiksi heidäntekojensa mukaan, Hän olisi jouduttanut heidän tuomiotaan. Muttaheille on määrätty hetkensä, jota he eivät kykene välttämään. |
|
59. |
Ja kun Me hävitimme ne kaupungit, joidenasukkaat olivat tehneet syntiä, se tapahtui siksi, että olimmemäärännyt niiden hävityksen hetken. |
|
60. |
Ja Mooses lausui nuorelle palvelijalleen: »Enpysähdy ennen kuin saavutan kahden meren yhtymiskohdan, vaikkasaisin kulkea vuosikausia.» |
|
61. |
Mutta kun he saavuttivat yhtymiskohdan, heunohtivat kalansa, niin että se löysi tiensä mereen aukon kautta. |
|
62. |
Kun he sitten olivat päässeet siitä ohi,Mooses lausui palvelijalleen: »Ota esille aamiaisemme; totisesti, meolemme rasittuneet matkallamme.» |
|
63. |
Palvelija vastasi: »Huomasitko mitään, kunlepäsimme kalliolla? Minä unohdin sinne kalan, eikä kukaan muu kuinsaatana saanut minua unohtamaan sitä, ja se löysi tiensä mereenperin ihmeellisellä tavalla.» |
|
64. |
Mooses sanoi: »Tuolla on paikka, jotaetsimme.» Sitten he palasivat takaisin seuraten jälkiään. |
|
65. |
Perillä he tapasivat erään palvelijamme,jolle Me olimme osoittanut armoamme ja jolle olimme opettanut omaaviisauttamme. |
|
66. |
Mooses sanoi hänelle: »Saanko minä seuratasinua sillä ehdolla, että opetat minulle sellaista, mitä itsellesion opetettu Oikeasta Tiestä?» |
|
67. |
Hän vastasi: »Totisesti, sinä et kykenepysymään kärsivällisenä minun kanssani. |
|
68. |
Ja miten voisitkaan olla kärsivällinenasioissa, joita sinun tietämykseni ei käsitä?» |
|
69. |
Mooses lausui: »Tulet kyllä huomaamaan, ettäminä, jos Jumala niin sallii, pysyn kärsivällisenä enkä ole sinulletottelematon missään asiassa.» |
|
70. |
Hän vastasi: »Jos siis minua seuraat, äläkysele minulta mitään, ennen kuin minä siitä sinulle puhun.» |
|
71. |
Sitten he kulkivat tietään, kunnes astuivaterääseen veneeseen, johon hän teki reiän. Mooses kysyi: »Teetkösiihen reiän hukuttaaksesi sen matkustajat? Totisesti, oletpamenetellyt perin omituisesti.» |
|
72. |
Toinen vastasi: »Enkö sinulle sanonut, ettetkykenisi tyynesti kestämään minun rinnallani?» |
|
73. |
Mooses sanoi: »Älä soimaa minua siitä, minkäunohdin, äläkä tee taakkaani minulle liian vaikeaksi.» |
|
74. |
Sitten he jatkoivat matkaansa, kunneskohtasivat pojan, jonka hän surmasi. Mooses sanoi: »Oletko surmannutviattoman henkilön, joka ei ole ketään tappanut? Totisesti, olettehnyt pahan työn.» |
|
75. |
Hän vastasi: »Enkö sinulle sanonut, ettetkykenisi tyynesti kestämään minun rinnallani?» |
|
76. |
Mooses sanoi: »Jos minä tämän jälkeen sinultavielä jotakin kyselen, älä minua enää opasta. Olet saanut minultariittävän anteeksipyynnön.» |
|
77. |
Sitten he jatkoivat matkaansa, kunnessaapuivat erään kaupungin asukkaitten luokse ja pyysivät heiltäruokaa, mutta nämä kieltäytyivät ottamasta heitä vieraakseen.Silloin he tapasivat kaupungissa muurin, joka oli sortumaisillaan,ja he korjasivat sen tukevaksi. Mooses lausui: »Jos olisit tahtonut,olisit saanut siitä työpalkan.» |
|
78. |
Toinen vastasi: »Tässä tulee meille ero.Annan nyt sinulle selityksen siitä, mitä et kyennyt odottamaan. |
|
79. |
Vene kuului köyhille ihmisille, jotkaraatavat merellä. Minä halusin vioittaa sen, koska heitä ahdistikuningas, joka väkivalloin otti haltuunsa kaikki veneet. |
|
80. |
Pojalla taas oli uskovaiset vanhemmat, ja meestimme hänet tekemästä heille väkivaltaa kapinallisuudessaan jauskottomuudessaan. |
|
81. |
Samalla me toivoimme, että heidän Herransaantaisi heille hänen asemestaan pojan, joka olisi viattomampi jalähempänä armoa. |
|
82. |
Muuri kuuluu kahdelle kaupungin orvollepojalle. Muurin juurella on aarre heitä varten, ja heidän isänsä olihyvä mies. Herrasi tahtoi, että he ensin tulisivat täysi-ikäisiksija sitten ottaisivat aarteen Herrasi armona. Enkä minä tehnyt tätäkaikkea omasta aloitteestani: tämä on selitys siihen, mitä sinä etkyennyt odottamaan.» |
|
83. |
Ihmiset kyselevät sinulta myös tietojaKaksisarvisesta. Sano: »Olen kertova teille jotakin hänestä.» |
|
84. |
Totisesti, Me perustimme hänen maallisenvaltansa ja annoimme hänelle kaikkia apuneuveja. |
|
85. |
Hän eteni yhtä suuntaa, kunnes saapui sinne,missä aurinko laskee, ja |
|
86. |
näki sen laskevan kuumaan lähteeseen, ja häntapasi lähistöllä ihmisiä. |
|
87. |
Me lausuimme: »Oi Kaksisarvinen. Sinä voittuottaa heille kärsimyksiä tai saatat löytää jotakin hyvää heistä.»Hän vastasi: »Sitä me kuritamme, joka on väärämielinen, ja sittenlähetämme hänet takaisin Herransa luokse, niin että Hän voirangaista häntä ankaralla kärsimyksellä. |
|
88. |
Mutta sitä, joka uskoo ja tekee hyvää,odottaa runsas palkka, ja lempeällä äänellä Me annamme hänellekäskymme.» |
|
89. |
Sitten hän kulki toista suuntaa, |
|
90. |
kunnes saapui paikkaan, jossa aurinko nousee,ja huomasi sen nousevan ihmisten yli, joille Me emme ollut antanutmitään varjosuojaa auringon puolelle. |
|
91. |
Näin oli asia. Je Me tiesimme täydellisesti,miten hänen laitansa oli. |
|
92. |
Sitten hän kulki vielä yhtä suuntaa, kunnessaapui kahden kalliomuurin väliseen laaksoon ja |
|
93. |
tapasi näiden vuorten takana ihmisiä, jotkasaattoivat tuskin ymmärtää ainoatakaan sanaa. |
|
94. |
He sanoivat: »Oi Kaksisarvinen, totisesti,Goog ja Maagog levittävät pahaa maan päällä; onko meidänsuoritettava sinulle veroa sillä ehdolla, että rakennat muurinheidän ja meidän välillemme?» |
|
95. |
Hän vastasi: »Se (valtakunta veroineen),minkä Herrani on minulle perustanut, on minulle paras, jotenriittää, kun autatte minua työvoimalla, niin että voin rakentaalujan muurin teidän ja heidän välilleen. |
|
96. |
Tuokaa minulle rautamöhkäleitä.» (Niitätuotiin) kunnes hän oli täyttänyt kummankin vuoren välissä olevansolan. Hän sanoi: »Puhaltakaa!» He puhalsivat, kunnes rauta hehkuikuin tuli. Sitten hän sanoi: »Tuokaa nyt minulle sulaa kuparia,jotta voin valaa sen kaiken yli.» |
|
97. |
Silloin he (maahantunkijat) eivät pystyneetkiipeämään sen ylitse eivätkä kaivautumaan alitse. |
|
98. |
Hän sanoi vielä: »Tämä on Herrani suoma armo,mutta kun Herrani lupaus käy toteen, silloin Hän on murentava senmaan tomuksi, sillä Herrani lupaus on tosi.» |
|
99. |
Ja sinä päivänä Me annamme joidenkuidenheistä törmätä toisia vastaan. Silloin puhalletaan pasuunoihin ja Mekokoamme heidät kaikki yhteen. |
|
100. |
Ja sinä päivänä Me avaamme helvetinkauhistuttavana näkynä uskottomille. |
|
101. |
Heidän silmänsä olivat verhotut Minunvaroituksiltani, eivätkä he myöskään voineet niitä kuulla. |
|
102. |
Luulevatko uskottomat, että he voivatsuojelijoikseen ottaa palvelijoitani Minun sijastani? Totisesti, Meolemme valmistanut helvetin uskottomien asuinpaikaksi. |
|
103. |
Sano: »Ilmoitanko teille, ketkä tekojensavuoksi joutuvat pahimmin häviölle?» |
|
104. |
Ne ovat niitä, joiden ponnistelut tämänmaailman elämässä ovat menneet hukkaan, vaikka he luulevat tekevänsähyvää. |
|
105. |
Ne ovat niitä, jotka eivät usko Herransamerkkeihin eivätkä Hänen tulemiseensa. Siksi ovat myös heidäntekonsa mitättömiä, niin että Me emme niitä vaa’assa punnitseylösnousemuksen päivänä. |
|
106. |
Senvuoksi heidän palkkansa on oleva helvetti,koska he olivat uskottomia ja koska he pitivät Minun merkkejäni jalähettiläitäni pilkkana. |
|
107. |
Totisesti, niiden asuinpaikoiksi, jotkauskovat ja jotka suorittavat hyviä tekoja, tulevat autuaatpuutarhat. |
|
108. |
Siellä he saavat alati asua eivätkä haluapaikkaansa vaihtaa. |
|
109. |
Sano: »Jos meri muuttuisi musteeksi Herranisanojen kirjoittamista varten, niin totisesti, meri tyhjenisi ennenkuin Herrani sanat loppuisivat, vieläpä vaikka lisäisimme siihentoisen yhtä suuren meren.» |
|
110. |
Sano edelleen: »Minä olen ainoastaan teidänkaltaisenne ihmisolento, mutta minulle on ilmoitettu, että teidänJumalanne on Yksi Jumala. Ken tahansa siis toivoo kohtaavansaHerransa, suorittakoon hyviä tekoja älköönkä ketään muuta palvokoniinkuin Herraansa.» |
