|
1. |
Alif. Laam. Raa. Nämä ovat selvän Kirjansäkeistöjä. |
|
2. |
Olemme totisesti lähettänyt ylhäältä tämänarabialaisen Koraanin, jotta te voisitte ymmärtää. |
|
3. |
Me aiomme kertoa sinulle erään kertomuksistaparhaimpia ilmaisten sen sinulle tällä Koraanilla, sillä tätä ennensinä kuuluit niiden joukkoon, jotka olivat tietämättömiä. |
|
4. |
Kun Joosef lausui isälleen: »Oi isäni, olentotisesti nähnyt yksitoista kiertotähteä sekä auringon ja kuun; olennähnyt niiden kumartuvan edessäni», niin |
|
5. |
tämä sanoi: »Oi poikani! Älä kerro näkyäsiveljillesi, muuten he ryhtyvät salahankkeisiin sinua vastaan.Saatana on totisesti ihmissuvun ilmeinen vihollinen. |
|
6. |
Tällä tavoin on Herrasi valitseva sinut jaopettava sinulle näiden tapahtumien selityksen, ja Hän on täysinkäsin siunaava sinut ja Jaakobin lapset, niinkuin Hän tätä ennensiunasi esi-isäsi Aabrahamin ja Iisakin. Totisesti, sinun Herrasi ontietävä, viisas.» |
|
7. |
Joosefin ja hänen veljiensä kertomuksessa ontodella selvät merkit niille, jotka tutkistelevat. |
|
8. |
Niinpä he lausuivat: »Todellakin Joosefveljensä kera on isällemme rakkaampi kuin me, vaikka me kuulummesamaan veljien joukkoon. Totisesti, isämme on ilmeisessä harhassa. |
|
9. |
Surmatkaa Joosef tai karkoittakaa hänetjonnekin vieraaseen maahan, jotta isänne kasvot kokonaankääntyisivät teidän puoleenne ja teistä saattaisi senjälkeen tullaonnellisia.» |
|
10. |
Muuan heidän joukostaan sanoi: »Alkääsurmatko Joosefia, vaan laskekaa hänet jonkun kaivon pohjalle,jolloin jotkut matkamiehet kenties ottavat hänet mukaansa, jostahdotte hankkeenne toteuttaa.» |
|
11. |
He sanoivat: »Oi isämme, mikä on syynäsiihen, ettet usko meidän huostaamme Joosefia? Suommehan totisestihänelle vain hyvää. |
|
12. |
Lähetä hänet huomenna kanssamme, niin hän voihuvitella ja leikkiä; kyllä me vartioimme häntä visusti.» |
|
13. |
Hän vastasi: »Minua todellakin huolestuttaalähettää hänet teidän kanssanne, ja pelkään suden syövän hänet, josette pidä huolta hänestä.» |
|
14. |
He lausuivat: »Jos susi hänet söisi, vaikkameitä on näin monta, niin me silloin hukassa ensiksi olisimme.» |
|
15. |
Kun he sitten ottivat hänet mukaansa jasopivat siitä, että laskevat hänet kaivon pohjalle, niin Meilmoitimme hänelle silloin: »Totisesti, Sinä olet vielä kerrankertova heille tästä heidän teostaan, kun he eivät sinua tunne.» |
|
16. |
Ja illansuussa he palasivat isänsä luoitkien. |
|
17. |
He sanoivat: »Oi isämme! Me juoksimme kilpaakeskenämme ja jätimme Joosefin matkatavaroittemme luokse, ja silloinsusi söi hänet; mutta sinä et ota uskoaksesi meitä, vaikka puhummetotta.» |
|
18. |
Ja he toivat hänen paitansa, jonka olivattahrineet muulla verellä. Jaakob sanoi: »Te olette keskenännesuunnitelleet tämän. Minun on nyt totisesti hillittävä mieleni, jaminä rukoilen Jumalalta apua kestääkseni asian, josta kerrotte.» |
|
19. |
Ja matkue saapui niille tienoin ja lähettikaivolle vedenkantajan, joka laski sankonsa siihen. Hän huudahti:»Mikä onni! Täällähän on poika.» He ottivat hänet talteen kuinkauppatavaran, mutta Jumala tiesi, mitä he tekivät. |
|
20. |
Ja he möivät hänet halvalla hinnalla,muutamista hopearahoista; sillä hän oli heille rasitukseksi. |
|
21. |
Ja egyptiläinen, joka hänet osti, sanoivaimolleen: »Pidä hänet vieraan arvossa! Hänestä saattaa olla meillehyötyä, tai ehkäpä otamme hänet omaksi pojaksemme.» Tällä tavoin Meannoimme Joosefille tuossa maassa olinpaikan opettaaksemme hänellenäiden tapahtumien selityksen. Jumala ilmaisee itsensä käskyssään,mutta useimmat ihmiset eivät sitä ymmärrä. |
|
22. |
Ja kun Joosef pääsi miehuutensa täyteenvoimaan, Me annoimme hänelle viisauden ja ymmärryksen. Juuri tällätavoin me palkitsemme ne, jotka hyvää tekevät. |
|
23. |
Ja nainen, jonka talossa Joosef asui, halusitämän antautuvan hänelle, ja hän sulki ovet ja sanoi: »Tuleluokseni, joudu.» Hän vastasi: »Jumala on minun turvani. Totisesti,Herrani on suonut minulle asumuksista parhaan, ja väärämieliseteivät milloinkaan menesty.» |
|
24. |
Ja nainen oli lujasti päättänyt saadaJoosefin, ja tämä olisi suostunut häneen, ellei olisi nähnytHerransa voimaa. Tämä tapahtui siinä tarkoituksessa, että Meolisimme voinut torjua synnin ja riettauden hänen luotaan.Totisesti, hän oli Meidän uskollisia palvelijoitamme. |
|
25. |
Ja he juoksivat kilpaa ovelle. Silloin nainenrepi hänen paitansa rikki takaa, ja he tapasivat molemmat hänenaviomiehensä lähellä ovea. Nainen huudahti: »Mikä muu on sellaisenpalkka, joka toivoo pahaa vaimollesi, kuin vankila tai tuskallinenrangaistus?» |
|
26. |
Joosef sanoi: »Hän se halusi vietellä minut.»Eräs vaimon huonekuntaan kuuluva todisti: »Jos hänen paitansa onrevitty edestä, niin nainen puhuu totta ja mies valehtelee. |
|
27. |
Mutta jos hänen paitansa on revitty takaa,niin nainen valehtelee ja mies puhuu totta.» |
|
28. |
Kun aviomies siis huomasi, että paita olirevitty takaa, hän lausui: »Totisesti, tämä on sinun naisellisiajuoniasi. Teidän viekkautenne on suuri. |
|
29. |
Oi Joosef! Älä välitä tästä. Ja sinä, vaimo,pyydä anteeksi syntiäsi! Totisesti, sinä kuulut syntisten joukkoon.» |
|
30. |
Ja kaupungin naiset sanoivat: »Päällikönvaimo haluaa nuoren palvelijansa antautuvan hänelle, hän onmielettömästi rakastunut mieheen. Totisesti, huomaamme hänenselvästi hairahtuneen.» |
|
31. |
Mutta kun vaimo kuuli heidän puheistaan, hänkutsutti heidät luokseen ja valmisti heille aterian, ja hän antoikullekin veitsen ja sanoi: »Joosef, tule heidän eteensä.» Kun henäkivät hänet, he ylistivät häntä suuresti, haavoittivat käsiään jahuudahtivat: »Pyhä Jumala! Tämä ei ole ihmisolento. Hänhän ei voiolla muu kuin ylevä enkeli.» |
|
32. |
Vaimo lausui: »Juuri hänen tähtensä tesoimasitte minua, ja totta on, että minä halusin hänen antautuvanitselleni, mutta hän varjeli itsensä. Mutta jos hän ei tee sitä,mitä minä vaadin, niin totisesti hänet pannaan vankilaan ja hän onkuuluva kunniattomien joukkoon.» |
|
33. |
Joosef sanoi: »Herra, vankila on minullemieluisampi kuin se, mihin he minua viettelevät, ja ellet Sinäkäännä minusta heidän aikeitaan, niin he houkuttelevat minutpuoleensa, ja joudun pimitettyjen joukkoon.» |
|
34. |
Senvuoksi Jumala kuuli hänen rukouksensa jatorjui hänestä heidän aikeensa. Totisesti, Hän on kaikkikuuleva,kaikkitietävä. |
|
35. |
Silloin he kaikista merkeistä huolimattaharkitsivat parhaaksi panna hänet joksikin aikaa vankilaan. |
|
36. |
Ja kaksi nuorta miestä joutui vankilaan hänenkanssaan. Toinen heistä sanoi: »Uneksin pusertavani viiniä.» Jatoinen lausui: »Minä uneksin kantavani leipää pääni päällä jalintujen syövän sitä. Selitä tämä meille; me näemme totisesti, ettäolet niitä, jotka tekevät hyvää.» |
|
37. |
Joosef vastasi: »Teille kahdelle ei ennätetätuoda sitä ruokaa, jota ravinnoksenne annetaan, sillä minä olenlopettanut unienne selityksen ennenkuin teille tuodaan ruokaa. Sillätämän Herrani on minulle opettanut. Minä olen luopunut sellaistenihmisten opista, jotka eivät usko Jumalaan ja ovat niitä, jotkakieltävät tulevan elämän. |
|
38. |
Minä seuraan isieni Aabrahamin, Iisakin jaJaakobin uskoa. Meidän ei ole sallittua asettaa ketään Jumalanrinnalle. Tämä on Jumalan armo meille ja koko ihmissuvulle, muttauseimmat eivät ole kiitollisia. |
|
39. |
Vankitoverini! Onko parempi, että on useitaeri jumalia vai yksi ainoa Jumala, kaikkivaltias! |
|
40. |
Ne, joita Jumalan ohella palvelette, ovatpelkkiä nimiä, jotka te ja teidän esi-isänne ovat keksineet; Jumalaei ole siihen ylhäältä valtuutta antanut. Tuomio kuuluu Jumalalleyksin. Hän on määrännyt, ettette ketään muuta palvele kuin yksinHäntä. Tämä on oikea usko, mutta useimmat ihmiset eivät sitä käsitä. |
|
41. |
Vankitoverini! Toinen teistä on vielätarjoava viiniä herransa juotavaksi, mutta toinen hirtetään, jalinnut tulevat syömään hänen päätään. Näin on päätetty asia, jotakyselitte.» |
|
42. |
Ja hän sanoi sille näistä kahdesta, jonkaluuli pelastuvan: »Muistuta minusta herrallesi!» Mutta saatana saihänet unohtamaan herrallensa muistuttamisen; niin Joosef sai jäädävankilaan useiksi vuosiksi. |
|
43. |
Ja kuningas sanoi: »Näin unta seitsemästälihavasta lehmästä, ja seitsemästä laihasta, jotka söivät edelliset;ja näin seitsemän vihantaa tähkää ja yhtä monta kuivaa. Oijohtomieheni, selittäkää minulle näkyni, jos pystytte uniatulkitsemaan.» |
|
44. |
He vastasivat: »Nämä ovat sekavia unia,emmekä me pysty selittämään sellaisia.» |
|
45. |
Silloin se, joka oli pelastunut (vankilasta),muisti nyt pitkän ajan kuluttua asian ja sanoi: »Olen ilmoittavateille selityksen, lähettäkää minut matkaan (Joosefin luo).» |
|
46. |
»Joosef! Sinä, joka puhut totuutta! Selitämeille uni seitsemästä lihavasta lehmästä, jotka seitsemän laihaasöi, sekä seitsemästä vihannasta tähkästä ja seitsemästä kuivasta,voidakseni palata heidän luokseen ja he saisivat tietää selityksenä |
|
47. |
Hän vastasi: »Teidän tulee hoitaaviljelyksenne seitsemänä vuonna kuten tavallisesti, mutta minkäkorjaatte, jättäkää tähkiin, paitsi pientä osaa, jonka syötte. |
|
48. |
Senjälkeen on tuleva seitsemän hyvin ankaraavuotta; ne nielevät sen, minkä olitte panneet niiden varallesäästöön, paitsi pientä osaa, joka teidän tulee varata siemeneksi. |
|
49. |
Näiden jälkeen on tuleva vuosi, jolloinihmiset saavat sadetta ja voivat pusertaa rypäleitä.» |
|
50. |
Ja kuningas lausui: »Tuokaa hänet luokseni!»Mutta kun lähetti tuli hänen tykönsä, hän sanoi: »Palaa takaisinherrasi luo ja kysy häneltä, kuinka on niiden naisten laita, jotkahaavoittivat käsiään. Totisesti, Herrani tuntee hyvin heidänaikeensa.» |
|
51. |
Ja kuningas sanoi: »Mitä ajattelitte, kunhalusitte Joosefin vietellä?» He vastasivat: »Pyhä Jumala, me emmetiedä hänestä mitään pahaa!» Päämiehen vaimo lausui: »Nyt on totuustullut ilmi. Minä halusin hänet vietellä, hän kuuluu rehellisiin. |
|
52. |
Sanon tämän siksi, että hän tietäisi, ettenminä valehtele hänen poissaollessaan, ja koska Jumala ei annajohdatustaan niille, jotka ovat petollisia. |
|
53. |
Enkä voi sanoa, että sieluni olisi vapaa(synnistä),sillä totisesti sielu on altis pahaan, paitsi milloinHerrani osoittaa armoaan. Totisesti, Herrani on anteeksiantavainen,armollinen.» |
|
54. |
Silloin kuningas sanoi: »Tuokaa Joosefluokseni. Aion ottaa hänet omaan palvelukseeni.» Ja puhuttuaan hänenkanssaan kuningas sanoi: »Sinulla on tästä päivästä valtaa jaluottamusta luonamme.» |
|
55. |
Joosef vastasi: »Määrää valtakunnan aarteetminun hoitooni, minä olen totisesti valpas, viisas.» |
|
56. |
Näin Me annoimme Joosefille maassa aseman,niin että hän saattoi asettua minne halusi. Me osoitamme armoammekenelle tahdomme, emmekä haaskaa niiden palkkaa, jotka hyväätekevät. |
|
57. |
Ja totisesti, niiden palkka tulevana päivänäon oleva suurempi, jotka uskovat ja harjoittavat hartautta. |
|
58. |
Ja Joosefin veljet saapuivat hänen luokseen;he astuivat hänen eteensä, jolloin hän tunsi heidät, mutta he eivättunteneet häntä. |
|
59. |
Ja kun hän oli saanut valmiiksi heidänkuormansa, hän lausui: »Tuokaa luokseni veljenne, joka on isänneluona; ettekö näe, että minä annan täyden mitan ja olenvieraanvarainen isäntä? |
|
60. |
Mutta ellette tuo häntä luokseni, en teillemitään mittaa, älkääkä silloin lähestykö minua.» |
|
61. |
He vastasivat: »Tahdomme kernaasti pyytäähänen isältään häntä mukaamme, teemme totisesti niin.» |
|
62. |
Ja Joosef sanoi palvelijoilleen: »Pankaaheidän rahansa heidän matkatavaroittensa joukkoon, niin että hehuomaavat sen, kun he palaavat kotiinsa, jotta he palaisivattakaisin.» |
|
63. |
Kun he sitten tulivat isänsä luokse, hesanoivat: »Oi isämme, meiltä on evätty (enempi) viljanosto; lähetäsiksi veljemme meidän mukanamme, jotta meille viljaa mitattaisiin;me vartioimme häntä huolellisesti.» |
|
64. |
Hän vastasi: »Voinko uskoa hänet huostaanneparemmin kuin aikaisemmin teille uskoin hänen veljensä. Mutta Jumalaon paras vartija; Hän on laupiaista armollisin.» |
|
65. |
Ja kun he avasivat tavaransa, he huomasivatrahansa heille palautetuiksi. He sanoivat: »Oi isämme, saatammekotoivoa enempää? Tässä ovat palautetut rahamme, nyt hankimme viljaaperheellemme, huolehdimme veljestämme ja saamme yhden kamelinkuorman enemmän. Tämä määrä ei riitä.» |
|
66. |
Isä lausui: »En aio lähettää häntä kanssanne,ennenkuin Jumalan edessä lupaatte tuoda hänet varmasti takaisinminulle, elleivät olosuhteet teitä siitä estä.» Kun he olivatantaneet hänelle vakuutuksensa, hän sanoi: »Jumala pitäköön voimassasen, mitä sanoimme.» |
|
67. |
Ja hän sanoi vielä: »Oi poikani, älkää menkökaupunkiin samasta portista, vaan menkää eri porteista; ja minä envoi auttaa teitä vähääkään Jumalaa vastaan. Ratkaisu on yksinJumalan käsissä. Häneen minä asetan luottamukseni, ja Häneenluottakoot kaikki, jotka toivoen luottavat.» |
|
68. |
Ja kun he menivät sisälle kaupunkiin sitenkuin heidän isänsä oli määrännyt, se ei voinut heitä vähääkäänauttaa Jumalaa vastaan; mutta täyttyi Jaakobin sydämessä asunuttoivomus. Totisesti, hänellä oli tieto, koska Me olimme häntäopettanut, mutta useimmat ihmiset eivät sitä käsitä. |
|
69. |
Ja kun he saapuivat Joosefin eteen, hän otti(nuorimman) veljensä luokseen ja sanoi: »Minä olen todella sinunveljesi, siksi älä murehdi sitä, mitä he ovat tehneet.» |
|
70. |
Ja kun hän antoi valmistaa heidän kuormiaan,eräs (palvelijoista) kätki pikarin hänen veljensä matkatavaroihin.Senjälkeen eräs huutaja huusi: »Hoi, matkamiehet! Te olette varmastivarkaita!» |
|
71. |
He kääntyivät taakseen ja sanoivat: »Mitäteiltä on kadonnut?» |
|
72. |
He sanoivat: »Meiltä on kadonnut kuninkaanhopeapikari, ja ken hankkii sen takaisin, saa palkinnokseen kamelinkuorman; sen minä takaan.» |
|
73. |
He sanoivat: »Jumalan nimessä, te tiedättevarsin hyvin. että me emme ole tulleet tänne pahaa tekemään jaettemme ole varkaita.» |
|
74. |
Miehet kysyivät: »Minkä korvauksen sittenannatte, jos valehtelette?» |
|
75. |
Veljekset vastasivat: »Kenen kuormasta pikarilöydetään, saa itse olla korvauksena. Täten me palkitsemmekelvottomia.» |
|
76. |
Silloin mies alkoi etsiä ensin heidänsäkeistään ja sitten nuorimman veljen, ja hän veti sen esiin tämänsäkistä. Tällä tavoin Me annoimme Joosefin turvautua juoneen; Hän eiolisi voinut pidättää veljeään kuninkaan lain nojalla, ellei Jumalaolisi niin tahtonut. Me kohotamme arvossa kenet tahdomme. Jakaikkien tietävien yläpuolella on Kaikkitietävä. |
|
77. |
He sanoivat: »Jos hän varastaa, niintotisesti on hänen veljensä varastanut jo ennen häntä.» SilloinJoosef kätki oikean asianlaidan sydämeensä, eikä ilmaissut sitäheille. Hän sanoi itsekseen: »Te olette itse sitäkin pahempia, muttaJumala tuntee parhaiten teidän syytöksenne.» |
|
78. |
Veljet sanoivat: »Oi herra, hänellä on vanhaisä, hyvin iäkäs. Ota siis joku meistä tämän asemesta, sillätotisesti me havaitsemme, että olet hyvä ihminen.» |
|
79. |
Hän vastasi: »Jumala varjelkoon meitäpidättämästä ketään muuta kuin sen, jonka hallusta löysimmetavaramme. Jos tekisimme niin, olisimme totisesti väärämielisiä.» |
|
80. |
Menetettyään toivon veljensä pelastamisestahe vetäytyivät syrjään neuvottelemaan keskenänsä. Vanhin heistälausui: »Ettekö muista, että isänne otti teiltä Jumalan edessälupauksen ja että jo aikaisemmin rikoitte Joosefin suhteen? En ikinäaio lähteä täältä ennen kuin isäni niin käskee tai Jumala tuomitseeasian hyväkseni, sillä Hän on paras tuomari. |
|
81. |
Palatkaa te isänne luo ja sanokaa: »Isä,totisesti poikasi on tehnyt varkauden, ja me emme todistaneet muutakuin minkä tiesimme emmekä voineet vartioida näkymättömiä asioita. |
|
82. |
Kysy kaupungista, jossa olimme, taimatkueelta, jonka mukana tulimme. Luota siihen, että me puhummetäyttä totta.» |
|
83. |
Hän (isä) vastasi: »Ei, te olette itsekeksineet tämän jutun. Minun on kestettävä tämä kärsivällisesti,Ehkä Jumala palauttaa heidät kaikki yhdessä. Totisesti, Hän onkaikkitietävä, kaikista viisain.» |
|
84. |
Ja hän kääntyi heistä pois ja sanoi: »Voi,miten surenkaan Joosefia!» Ja hänen silmänsä olivat tulvillaankyyneleitä sen murheen vuoksi, jonka hän tukahdutti. |
|
85. |
He sanoivat: »Jumalan nimessä! Sinä et herkeämuistelemasta Joosefia, ennen kuin kokonaan menehdyt tai kuolet.» |
|
86. |
Hän vastasi: »Minä ilmaisen vain Jumalallesuuren suruni ja tuskani, ja Häneltä saan tietää sellaista, mitä teette tiedä. |
|
87. |
Poikani, lähtekää etsimään Joosefia ja hänenveljeään, älkääkä epäilkö Jumalan armoa. Totisesti, eivät ketkäänmuut kuin uskottomat menetä luottamustaan Jumalan armoon.» |
|
88. |
Palattuaan tämän jälkeen Joosefin luokse hesanoivat: »Armollinen herra, onnettomuus on kohdannut meitä jakansaamme, ja meillä on mukanamme vain hieman varoja. Mutta annameille kuitenkin täysi mitta, ole meille armelias, sillä totisestiJumala on palkitseva armeliaita.» |
|
89. |
Hän vastasi: »Tiedättekö, mitä teitteJoosefille ja hänen veljelleen, kun olitte ymmärtämättömiä?» |
|
90. |
He sanoivat: »Oletko sinä todella Joosef?»Hän vastasi. »Minä olen Joosef, ja tämä on veljeni. Jumala on ollutmeitä kohtaan hyvä. Totisesti, Jumala ei tee tyhjäksi niidenpalkintoa, jotka hyvää tekevät, kuten ei niidenkään, jotka hartauttaharjoittavat ja ovat kärsivällisiä |
|
91. |
He sanoivat: »Jumalan nimessä, Hän onnostanut sinut meidän yläpuolellemme, ja me olemme olleet totisestisyntisiä.» |
|
92. |
Hän vastasi: »Älköön teitä soimattako tänäpäivänä. Jumala on antava teille anteeksi, sillä Hän on laupiaistaarmollisin. |
|
93. |
Ottakaa tämä paitani ja asettakaa se isänikasvoille, niin hän on saava näkönsä takaisin. Ja tuokaa kokoperheenne minun luokseni.» |
|
94. |
94, Kun matkue (vasta) lähti, heidän isänsä(kotona) lausui: »Totisesti, minä olen tuntevinani Joosefin tuoksun,mutta te ehkä sanotte, että minä olen järjiltäni.» |
|
95. |
He (kotiväki) vastasivat: »Jumalan nimessä,sinä olet totisesti yhä vanhan luulosi vallassa.» |
|
96. |
Kun sitten ilosanoman tuoja saapui ja asettipaidan Jaakobin kasvoille, hän sai näkönsä takaisin. Hän lausui:»Enkö teille sanonut, että sain Jumalalta tietää sellaista, mitä teette tienneet?» |
|
97. |
He sanoivat: »Oi isämme, ano anteeksisyntejämme, sillä me olemme totisesti syntisiä.» |
|
98. |
Hän vastasi: »Minä olen aikanani anova teilleanteeksiantoa Herraltani. Totisesti, Hän on kaikilleanteeksiantavainen, armollinen.» |
|
99. |
Kun he sitten saapuivat Joosefin eteen, tämäotti vanhempansa luokseen ja sanoi: »Asettukaa Egyptiin täydessäturvassa, Jumalan tahdon mukaan.» |
|
100. |
Ja hän asetti vanhempansa valtaistuimelle,mutta he kumartuivat maahan hänen edessään. Hän lausui: »Oi isäni!Tämä on selitys vanhaan uneeni, Jumala on antanut sen käydä toteen.Hän teki hyvin minua kohtaan, kun Hän vapautti minut vankilasta jatoi teidät erämaasta tänne, senjälkeen kuin saatana oli nostanutriidan minun ja veljieni välille. Totisesti, Herrani tietää tarkoin,mitä hän tahtoo. Hän on totisesti kaikkitietävä, viisain kaikista. |
|
101. |
Herra! Sinä olet jo antanut minulle valtaa jaopettanut minua selittämään tapaukset. Taivaitten ja maan Luoja!Sinä olet auttajana tässä maailmassa ja tulevassa. Salli minunkuolla oikeauskoisena (muslimina) ja liitä minut hyvien joukkoon!» |
|
102. |
Tämä on muuan sinulle tuntemattomistakertomuksista, joita olemme sinulle esittänyt, sillä sinä et ollutheidän lähellään, kun he suunnittelivat tekojaan ja punoivatjuoniaan. |
|
103. |
Mutta useimmat ihmiset eivät usko sinuntahdostasi huolimatta. |
|
104. |
Et sinä liioin pyydä heiltä palkkaasentähden. Tämä on vain kehoitus kaikille maailman ihmisille. |
|
105. |
Kuinka monta merkkiä onkaan taivaassa ja maanpäällä, joiden ohi he kulkevat niistä piittaamatta! |
|
106. |
Ja useimmat heistä eivät usko yhteenJumalaan, vaan asettavat muita jumalia Hänen vertaisikseen. |
|
107. |
Ovatko he turvassa Jumalan kaikkiakohtaavalta tuomiolta tahi viimeisen hetken äkilliseltä saapumiseltasilloin, kun he eivät sitä aavista? |
|
108. |
Sano (oi Muhammed): »Tämä on minun tieni,minä kutsun teitä Jumalan luo, sillä minulla on johdatus, kutenniilläkin, jotka minua seuraavat. Kunnia olkoon Jumalalle. Minä enole kuuluva pakanoitten joukkoon.» |
|
109. |
Ennen sinua Me lähetimme ainoastaankaupunkien asukkaitten keskuudesta miehiä, joille ilmoitimmekäskymme. Eivätkö he ole kiertäneet maailmaa ja nähneet, millaisenlopun saivat ne, jotka ennen heitä elivät? Niiden tuleva koti onparempi, jotka hartautta harjoittavat. Ettekö jo ymmärrä? |
|
110. |
Kun lähettiläämme joutuivat epätoivoon jakansa alkoi luulla, että heille oli puhuttu valheita, silloin Metulimme heidän avukseen. Niin Me pelastimme kenet halusimme, eikäMeidän rangaistustamme voida torjua saavuttamasta syntisiä ihmisiä. |
|
111. |
Totisesti, näissä kertomuksissa on opetusymmärtäväisille ihmisille. Tämä ei ole sepitetty satu, vaanvahvistus ennen tapahtuneelle, selitys kaikkeen sekä johdatus jaarmonosoitus niille, jotka uskovat. |
